Eli ilmeisesti ehtivät tekemään muutakin kuin kaitsemaan blondikkaa pikku likkaa...
Ensimmäisen itsenäisen kukkaostoksenikin olin kuulema tehnyt naapurin puutarhalla: äitienpäiväkukan. Vaatimukset olivat olleet samaa luokkaa kuin tänäkin päivänä: myyjä oli kysynyt, että minkälaiseen paikkaan kukka istutettaisiin ja minä olin asiantuntevasti sanellut ehtoni: joskus paistaa ja joskus ei, joskus sataa ja joskus ei... Valitettavasti en muista minkälainen kasvi kainalossa olin lähtenyt äitiä ilahduttamaan : )
Vaikka vanhempani ovat asuneetkin viimeiset 30 vuotta kerrostalossa heillä on koko tämän ajan ollut kaupungin viljelypalsta vuokralla. Ruokapöydässä on aina ollut vähintäänkin omat perunat ja sipulit. Minun innostukseni myötä sieltä on kannettu kotiin, naapureille, ystäville ja työkavereille porkkanat, nauriit ja lantutkin kulloisenkin sadon koon mukaan. Muita vakio kasvatettavia ovat olleet herneet, avomaakurkut ja kesäkukat. Pari vuotta minulla oli oma palstakin viljeltävänä, mutta valitettavasti toukokuun loppu ja koko kesäkuu ovat nykyään työssäni niin kiireistä aikaa, että minun oli palstasta luovuttava - mutta ehkä sitten eläkepäivinä!!!
 |
| Hyvällä alulla ollaan... |
 |
| Ensimmäinen kehäkukkakin availee jo nuppujaan rengin iloksi |
 |
| Tässä viljelijän silmä lepää: edessä koristekurpitsoja ja takana avomaakurkkuja. |
Omassa kodissa sitten sain laittaa ja sisustaa parvekettakin jo oman mieleni mukaan. Vakiona olivat tietysti aina varmat krassit ja myöhemmin myös ruusupavut. Silloin kun sain kipinän kokeilla maissia, ne esikasvatettiin ensin keittiön ikkunalla ja sitten alkukeväästä ulkoilutettiin täällä parvekkeella, kunnes pääsivät peltopalstalle lopulliseen kotiinsa.
 |
| Tuttavat ja ensikertaa kylään tulijat kommentoivat aika usein, että oli melko yksinkertaista bongata meidän asunto vinkistä, että parvekkeelle on istutettu vähän enemmän tavaraa kuin naapurissa... |
 |
| Osa sisäkukistakin pääsi kesäksi vilvoittelemaan. |
Nykyisessä asunnossa olemme asuneet vuodesta 2006 ja saaneet nauttia ihan omasta pienestä rivitalopihasta. Tämä on ollut juhlaa ♥
Ennen tänne muuttoa minä en tiennyt mitään mm. perennoista. Nyt olen jo niin pitkällä, että muistan joidenkin kasvien nimiä, tiedän mitä perennat ovat eli intoa on monin kerroin enemmän kuin tietoa. Perennapenkit ovat muotoutuneet uusiksi moneen kertaan ja tulevat muotoutumaan yhä. Pihassa on käytetty halvimpia mahdollisia materiaaleja: luonnon kiviä, lahjaksi saatuja betonilaattoja, luvan kanssa rakennustyömaan lavalta otettuja betoniharkkoja, lähimetsän raivauksesta jääneitä mäntyjen oksia yms.
Viimeisin hankinta oli osa yliopiston kattoremontissa vaihdetuista tiilikaton rimoista, joista aion tehdä etupihalle kukkalaatikot - isännän ystävällisellä avustuksella. Yksi kasa näkyy muuten tuossa alla olevassa kuvassakin : )
Olimme samana kesänä Puutarhaseuran kanssa iltakävelyllä yliopiston alueella ja joku huokaili näitä lautoja pullollaan olevan vaihtolavan edessä, että noista kun edes osan saisi käyttöönsä. En kehdannut sanoa, että meille niitä autokuormallinen tuli - ilmaiseksi sain ottaa, tai kyllä minä kattomiehille pussillisen pullia ostin...
Pihanrakenteet on siis tehty halvalla, mutta rahaa on sitäkin enemmän käytetty kasvien hankkimiseen, jotka sitten on sijoitettu väärälle kasvupaikalle ja jotka ovat joutuneet kokemaan kamalan kitumiskuoleman...
 |
| Etupihalta: saatu juuri valmiiksi "ruusupenkki" tiilenpunaisella katteella. Ruusupenkki kiertää talonpäädyn takapihalle asti. |
 |
| Etupihan pikkuinen Japanilainen puutarhani |
 |
| Takapiha, joka odottaa vielä pergolaansa - tuli tuohon laattojen paikalle... Takana oikealla näkyy sama suihkulähde härdelli jo aiemmin oli parvekkeellamme ja siirtyi nyt sujuvasti tänne takapihalle iloksemme. |
Tästä me jatkettiin - kunnes:
Jäähyväiset PikkuPikku pihapuutarhalleni jätettiin sitten lopullisesti 27.3.2015. Lepää rauhassa ♥
