Kolmen päivän pika-hiihtolomani keskimmäinen päivä alkoi tuttuun tapaan Lemmy-kullan vaimealla herättelyitkulla kello 6.20. Eilisen päivän riennot kuitenkin olivat vieneet voimani, että vastoin tapojani käskytin Lemmyn vielä takaisin nukkumaan. Kello 7:25 havahduin seuraavan kerran vaimeaan itkunpoikaseen ja tällä kertaa sitten jo nousinkin ylös: Lemmy kipitti heti vauhdilla sohvalle nukkumaan ja tyytyväisenä odottelemaan aamulenkille lähtemistä - emäntä saatu taas kerran ylös, joten tehtävä on hoidettu taas yhtenä aamuna ☺
Toissa viikolla taas muistin meidän kauan unohduksissa olevan leikin eli lelun piilottamisen.
Tässä pari viikkoa ollaankin sitten lähes joka ilta leikitty poikien kanssa piilottelua eli olen jättänyt koirapojat keittiöön istumaan ja odottamaan, piilottanut pieneen pirttiimme lelun ja pallon ja käskystä vapauttanut pojat etsimään esineitä. Voi sitä iloa ja tohinaa: ei veinaa meidän pienen eteisen seinät riittää kun kumpainenkin yhtäaikaa on olohuoneeseen rynnimässä.
Aikainen kevät houkuttaisi kyllä jo nyt metsään tekemään Lemmylle jälkeä, mutta ajattelin vielä odottaa seuraavaan viikonloppuun, jospa lämpöinen viikko antaisi kyytiä viimeisillekin lumen rippeille metsässä.
Eilen aamulla tein Lemmyn kanssa lähtöä koulutushallille ja muistinkin napata mukaamme vielä ylimääräisen lelun: mikä olisikaan mukavampi lelun piilotuspaikka kuin iso halli täynnä agilityesteitä ja muuta rekvisiitta.
Hallille päästyämme tein Lemmyn kanssa ruutua ja kapulan noutoa 15 minuuttia ja sitten aloitettiinkin lelun piilottaminen. Lemmy malttoi hyvin odottaa ja lähti etsimään vasta käskystä.
Valitettavasti parin piilotuskerran jälkeen hallille ilmaantui yksi koirakko ja Lemmy tunsikin sitten itsensä motivoidummaksi pitää tervetuliaishaukut vieraalle tädille kuin etsiä mitään lelua. Päästin koirakon isolle puolelle treenaamaan agia ja siirryin Lemmyn kanssa pienelle kentälle jatkamaan piilotusleikkiä. Lemmyä häiritsi suuresti isoon ääneen haukkuva vieras koira, joten korvat olivat jatkuvasti päätä myöten ja valitettavasti etsimisen ilokin katosi sitä myöten. Koira kyllä etsi lelun, mutta suuntasikin sitten kulkunsa joko kuuntelemaan vieraan koiran haukkumista mahdollisimman lähelle toista kenttää tai milloin haukkuhäiriö oli liikaa, niin suoraan ulko-ovelle.
Katsoin parhaaksi taas poistua paikalta ja jättää etsimisleikit seuraavaan kertaan.
Hyvä idea, hyvä toteutus, mutta ajoitus PIELESSÄ!
= treeniaika 30 minuuttia
Kotimatkalla onneksi häiriöt unohtuvat ja Lemmy nauttii ihanasta keväisestä aamusta hupenevien lumikasojen kera:
Ja sitten kotimatkan tylsin vaihe: istua emännän kuvattavana...Ilme kertoo kaiken!
 |
| Booring... |
Parempien treenipäiviä odotellen, tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti