Normaalisti en hirveästi hötkyile näiden asioiden kanssa enkä usko etiäisiin, mutta nyt on jo toista viikkoa mahanpohjassa vääntänyt pelkkä ajatus lähteä koirapoikien kanssa tuonne lenkille. Kastroinnin jälkeen Lemmystä on tullut ruuan orja, enkä valitettavasti pysty luottamaan, että lihapullia pöpeliköstä löytäessään, emännän "irti"-käskyt tultaisiin 100-varmasti toteuttamaan... Nyt ollaankin sitten kuljettu Lemmyn kanssa metsässä harvakseltaan ja aina hihnassa - viime viikollakin suurin osa lenkeistä suuntautui kevyenliikenteenväylille metsän sijaan. Käytin kuitenkin hyväkseni nämä meidän "city"-lenkit ja harjoiteltiinkin joka reissulla sivulletuloja ja heräteltiin taas ajatusta, että sivulletulo merkitsee myös automaattista istumista emännän viereen. Lemmyn itsenäiset katsekontaktin ottamiset minuun ovat lisääntyneet myös valtaisasti heti namipussin ilmestyttyä kuvioihin...
Töistä tullessa oli ihanan valoisaa ja aurinkokin jaksoi vielä paistella, joten suuntasin Lemmyn kanssa metsään ja päästin koiran vapaaksi hihnastakin. Viikon treenit ovat tuottaneet tulosta: pelkkä emännän toppatakin humina saa koiran ottamaan kontaktia ja pikainen käsimerkin vilautus saa Lemmyn viipeltämään vierelleni silmät suurellaan...
Hetken aikaa mietittyään, löytyy sieltä se vaadittava istuminenkin...
Lemmy on nyt muutenkin hokannut, että koska hajusta päätellen lenkeillä on mukana vakiovarusteena nyt myös nameja, ei metsässäkään sovi lähteä viittä metriä kauemmaksi emännästä. Katsekontaktia otetaan muutenkin tosi tiheään - koskaan kun ei tiedä milloin namia olisi tarjolla...
Nyt kuljen taas paljon turvallisimmin mielin nauttien turrikan seurasta ja ihanasta metsästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti