sunnuntai 24. helmikuuta 2019

24/02/2019: Koiraurheilun kinkkisyyttä: "Kyllä se kotona osaa"

No Huomenta!

Voihan nenä - jo toinen aurinkoinen viikonloppu putkeen = on ollut mahtavaa. Ollaan tehty metsälenkkejä koirapoikien kanssa kolmestaan ja välillä kamerakin on saanut tulla mukaan neljänneksi pyöräksi.



Ollaan me ehditty vähän juhliakin: Lemmyn tulosta on nyt yhdeksän vuotta ♥
Fraaseja tai ei, niin päivääkään en vaihtaisi pois! Välillä olen julkisesti uhannut tehdä kaverista rukkaset, välillä napanuora meidän välillä on ollut vähän liiankin kireällä, mutta on vaan ihana kaveri, minun oma sydämenvaltaaja! Yritin käydä ottamassa vähän söpöily kuvia pihassa,

mutta ei oikein onnistunut, kun kesken kuvaussession naapurin kaveri mureasti haukkumalla ilmoitti Lemmylle olevansa kotona, joten tietysti Lemmynkin oli pakko ilmoittaa, että meidän pihaan ei sitten muuten tulla...



Flunssanpoikanen on yrittänyt nujertaa minut jo toista viikkoa, mutta urhoollisesti tiistainakin Hissun kanssa axavalkassa nollarata haastetta ja torstaina pääsin kummankin kanssa Rallyvalkkaan tekemään pieniä radan pätkiä. Seniori-Lemmy on kuin uudesti syntynyt: rallyvalkassa karkailee luotani kouluttajan luokse paijauksia kerjäämään ja loppuaika yritetään kerjätä makkaroita kanssatreenaajilta oman vuoron odottelun ajan. Onneksihan meille pääasia on, että Lemmy pääsee toteuttamaan itseään - on se sitten hänen mielestään emännän kanssa peruuttelun opettelua tai muuten hallilla hyvänmielen pörräystä.

Nyt kun arkenakin valoisuutta on riittäny viiteen saakka olen autuaasti unohtanut rallittelun kotitreenit ja ollaan käyty nosettelemassa kotipihassa lähes joka ilta. Viikko-ohjelma koiraharrastusten rintamalla on nyt niin täynnä, että valitettavasti en enää nosea saa mahdutettua viikkotreenilistalle kodin ulkopuolella, mutta varpaat heiluvat ajatuksesta, että jos edes silloin tällöin pääsisin koirapoikien kanssa Nose-valkkoihin tuuraajaksi.
Perjantaina pääsin Hissun kanssa ekaa kertaa valkkatuuraajaksi ja omat odotukset olivat korkealla - kotona kun on mennyt niin hyvin: Hissu merkkaa tosi kauniisti minua silmiin tapittamalla ja jos haen vahvistusta ilmaisulle niin varmuuden vuoksi vielä tassulla kaapaisee ja tapittaa taas silmiin. Keskiviikkon treenailimme pihassa kuudella isolla pahvilaatikolla ja Hissun kierrokset kävivät niin korkealla, että silmiin katsomiset unohtuivat täysin ja poika pläjäytti jo ensimmäisellä nuuhkaisulla hajulaatikon säpäleiksi etutassuillaan ja oli sen jälkeen hyvin tyytyväisen oloinen itseensä - minä en niinkään 😉
Perjantain toivelistalla olikin saada vinkkejä tassuilla merkkailun kitkemiseksi sekä katsoa miten poika toimii vieraan kouluttajan läsnäollessa sekä toivon mukaan vieraassa ympäristössä, vaikka tutulla koirakoululla oltiinkin. Vieras kouluttaja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai olla kiinnostamatta: Hissu oli ihan varma, että nyt tultiin axontunnille ja ensimmäinen etsintä aloitettiinkin hurjilla ilopompuilla ja haukkumisella. Ekassa huoneessa reilut kymmenen laatikkoa: kaksi vikailmaisua ja kolmas oikea olikin sitten vain nuuskintaa ilman katsetta. Seuraavassa huoneessa kolme piiloa, joista löytyi vain kaksi ja kummastakaan ei tullut edes ilmaisua - pitkää nuuhkintaa pelkästään. Viimeisessä huoneessa vain yksi kätkö ja pikainen löytö: kouluttajan ohjeilla en jäänyt odottamaan katsomista vaan palkkasin heti löydölle. SummaSummaaRum: näin alussa palkkaukset heti ensimmäisestä nuuhkaisusta, pois käytöstä meillä tarkentavana käskynä oleva "Näytä", joka saa Hissun raapimaan löytöään ja kolmantena ohjeita paineistavalle emännälle: anna etsintä rauha ja pysy koko ajan liikkeessä, jotta et anna vahingossa sanatonta vihjettä; varsinkaan väärille ilmaisuille.
Kaiken kaikkiaan ei olla siis valmiita vielä valkkaryhmiin: kotona eteenpäin vietäväksi oma käytös ja koiran ilmaisu siihen suuntaan, että nuuskuttelun pituus antaa jo varmuuden oikeasta löydöstä.
Olipa jännää: en muistakaan milloin viimeksi olisin päässyt treeneissä virkkaamaan: Kyllä se kotona tämän osaa... 😁

Eilen illalla parturoin Lemmyn: viikolla kaveri oli kuolla kuumuuten, kun isäntä lämmitti takkaa ja kodin nurkatkin ovat alkaneet taas täyttyä villakorista. Ei tähän muutokseen kyllä varmaan koskaan totu: vajaan tunnin ahkeroinnilla Ransu-koirasta sporttiseksi noutajaksi...



Hissu saa odottaa vielä vuoroaan siihen saakka kun on ihan oikea kevät!

Palataan taas asiaan, tsau!

Ei kommentteja: