Päivälenkillä yritin taas leikkiä Lemmyn kanssa piilosta: koira jäi nuuskuttelemaan omiaan, joten minä kiihdytin tahtia ja piilouduin polun varteen kuusen taakse kyykkysiin - kaksi minuuttia odotusta eikä koiraa näy eikä kuulu - viheltelyä parikymmentä sekunttia ja vasta sitten koira lönköttelee polkua pitkin ja ohi minusta. Minä iloisena: voi Lemmy kulta!!! Koira vilkaisee kerran ja jatkaa jolkotteluaan pitkin polkua... ei voisi vähempää kiinnostaa! Emäntä masentuu ja jättää piilosleikit toiseen kertaan...
 |
| "What's up Baby?" |
Torstaina YRITETTIIN palata kolmen viikon tauon jälkeen arkeen aloittamalla Hissun kanssa agilityharkat, mutta niinhän siinä kävi, että treenipaikalla ei ollut kuin polleja ratsastajineen. Koirakoulu ilmeisesti piti joulutaukoa, mutta meille ei muistettu ilmoittaa - voi harmitus! Hissu odotti jo kovasti harkkoja, joten viimeiset kolme kilometriä ennen treenihallille saapumista koira päivysti auton etupenkkiläisten keskellä silmät lautasen kokoisina. Voi taas sitä itkua ja valitusta, kun koirapojat hokasivat, ettei autosta pääse edes pois, vaikka IHAN SELVÄSTI oltiin treenipaikalle menty.
Minä olen ollut tosi laiska treenailemaan koirapoikien kanssa yhtään mitään koko tämän joulukuun, mutta onneksihan isäntä tykkää pitää pieni muotoisia toko-treenejä olohuoneessa.
Tein jo toissa viikolla uuden aamupissipolun, joka lähtee suoraan takapihaltamme metsään ja kiertää paikallisen Lemmy-stadionin (lue: lähi jalkapallokentän) ja palaa samaa reittiä takaisin takapihallemme. Aiemminhan kävimme aamulla hihnalenkin kevyenliikenteen väyliä pitkin, mutta onneksi kekkasin, että karvakorvat varmaan pitäisivät enemmän aamulenkistä, jossa saisivat vapaana temmeltää karistaen unihiekat silmistään.
Me ollaankin nyt sitten treenailtu ainoastaan hyvässä marssijärjestyksessä poistumista takaovesta. Varsinkin pahimmilla pakkasilla yritin päästä maksimaaliseen suoritukseen, jotta kylmää ilmaa ei pääsisi karkaamaan yhtään ylimääräistä olohuoneeseen takaoven aukaisemisen yhteydessä. Hissuhan on joka aamu menossa jo suunapäänä aamupissille, joten Hissua ei ole tarvinnut erikseen hoputtaa. Lemmy sen sijaan varmaan jäisi kotiin nukkumaan, jos koiraa ei hoputtaisi mukaan. Nyt siis ollaankin treenailtu, että uloslähtiessä koirapoikien pitää olla jo peräkanaa takaoven edessä istumassa ja poistumisen pitää tapahtua nopeassa tahdissa. Seuraava odottamisen paikka onkin jo pihapolun edessä, joka johtaa takapihaltamme metsään: käyn tsekkaamassa aina ensin, että näkyykö muita kulkijoita, ja vasta sitten käskystä koirat saavat juosta vapaana polkua pitkin metsään.
Tein muuten samaan aikaan pissipolun kanssa taas polun takapihan pergolan ympäri, joka aiempien vuosien tapaan saavutti Lemmyn suosion: jos metsässä ei olle höntsätty tarpeeksi, Lemmy ottaakin mielellään vielä parit kiekat pergolan ympäri ja tepastelee sitten tyytyväisenä kieli pitkällä takaovelle kuin sanoen, että nyt riitti kiitos - RUOKIA!
Ovat muuten uudet aamulenkit olleet tehokkaita: höntsäystä on sen verran paljon, että kotiin tullessa voimat ovatkin jo sen verran vähissä, että ylimääräistä olohuone-höntsää ei enää ole tarvittukaan - naapurit kiittää!
Isäntäkään ei ole valitellut kun nyt aamuisin saa herätä vedenkeittimen ropinaan, eikä siihen kamalaan höntsäämisääneen olohuoneesta ☺
Tänään käytiinkin pitkästä aikaa Hissun kanssa päivälenkki kevyenliikenteen väylillä ja nyt vielä tuossa iltamassa lähikaupassa. Saatiin taas pitkästä aikaa ohittamisharjoituksiakin! Itse olin tarkoituksella super-rauhallinen ja päätin, että terävien kieltojen sijaan yritänkin rauhoittaa koiraa maltillisella kieltämisellä ja kehumisella. Meillä meni nyt paremmin kuin hyvin: pari ohitusta kyllä takelteli, mutta onnistumisiakin oli: pari pihaansa vartioivaa koiraa ohitettiin ilman haukun haukkua - vaikka Hissun häntä pysyikin koko ajan tiukasti vatsan alla - ja kerran saatiin täydellinenkin ohituskin: T-risteys - ensin täydellinen ohittaminen ajoradan toiselle puolelle pysähtyneen koirakon ohi ja sitten vielä täydellinen odottaminen suojatien edessä ja sitten vielä koirakon ohittaminen suojatietä pitkin. Ensimmäistä kertaa Hissun häntä pysyi ylhäällä ja heilui tuttuun tapaansa - kehuin koiraa vuolaasti. Olisipa se ihanaa, kun se olisi aina näin helppoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti