Joo, ollaan kyllä huomattu - taas kaksi viikkoa hurahti täällä käymättä...
mutta nyt tuli huono omatunto ja hätä - kaikki viimeiset Hissun ja minun agin möllikisat on vielä kirjaamatta tänne ylös. Nyt vain kalenterin kimppuun...
Viidennet möllikäisemme Laukaassa.
Tämän kesän mahtavimmat ukkoskuurot sattuivat sopivasti tuolle illalle ja kisoja jouduttiin siirtämään kymmenisen minuuttia myöhemmäksi suihkumaisen sateen ja salamoiden takia.
Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta rata näytti siltä, että siitä selvitään...
Hetkeä ennen omaa vuoroa hain Hissun autosta ja pari askelta otettuani viereisestä autosta ryntäsi pieni terrierri Hissun kimppuun. Minä sain pidettyä koiraa kauempana pari sekunttia, mutta sitten sähikäinen harhautti ja pääsi hampaillaan tarttumaan Hissua vasemmasta kyljestä kiinni. Hissu huuti ja panikoi. Piirileikki oli sen verran sekaista ja vauhdikasta, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä koirien väliin. Onneksi terrierrin emäntä rienti apuu ja irroitti koiran Hissusta.
Kentälle astellessa oltiin aika shokissa - sekä koira, että emäntä. Hissulla häntä masun alla, silmät välkehtivät pelosta. Ei muuta kuin vinkulelu kehiin ja pikaisesti etsimään kontaktia: hetken lelulla leikittyämme katsekontakti alkoi taas löytyä, häntä nousi normaalisti törröttämään pystyyn ja heilumaan. Sitten jo riennettiin radalle!
ROUND 1: Jätin Hissun odottamaan esteen taakse ja koira vilkuili hermostuneena avoimelle kaukalon ovelle kuin odotellen, että kohta sieltä joku tulee päälle... Ensimmäisestä katsekontaktista rynnättiin radalle ja tehtiin kelpo suoritus! Puomikaan ei pelottanut Hissua lainkaan, joten minä hymyilin onnesta!
Radan loputtua Hissu oli jo taas oma itsensä, minä olin vieläkin niin poissa tolaltani, että en tahtonut löytää talutinta mistään...
Tauolla Hissun tarkastus - ihossa ei mitään jälkiä, koira ei aristanut mitään kohtaa selässään - oli onni matkassa: kaveri oli ilmeisesti roikkunut koko piirileikin ajan Hissun turkin karvoissa!
ROUND 2: Otettiin taas aika lennokas lähtö. Takkuiltiin oikein kunnolla normi esteilläkin, mutta vauhtia oli enemmän. Lopussa hihna taas kateissa.
Minä olin vieläkin shokissa tapahtuneesta. Pieni palautteleva lenkki kisapaikalla ja äkkiä autoon ja kotiin - tuloksista viis. Autossa vähän itkuista niiskutusta ja jännityksen purkautumista. Voi V*ttu!!! Pelko persuuksissa: näinköhän menneen kahden vuoden siedätystyö muita koiria kohtiin valui viemäriin...
= koko kisa jäi tuon vahingon varjoon. Positiivista oli kuitenkin, että Hissu ei saanut naarmuakaan, luotamme edelleenkin paniikkitilanteissa vinkulelun voimaan ja vieraammatkin puomit ovat JES.
Kuudennet möllikäiset Saarijärvellä.
Olipa jännää: täysin uusi halli ja minun "ilokseni" kentällä oli lisäksi ripoteltuna pylväitä, jotka pitivät kattoa paikoillaan. Rohkeasti ilmoitin Hissun ekaa kertaa maxi-koiraksi - hyppykorkeus oli kuitenkin vain se 45 senttiä. Päästiin radalle kolmansina.
ROUND 1: Hissu odottamaan esteen taakse, josta koira sitten hilpasikin heti karkuun aidan viereen, missä isäntä meitä odotteli. Kirosin mielessäni: Laukaan tapahtumat selvästi olivat vielä Hissulla muistissa. Houkuttelin koiran uudelleen esteen taakse odottamaan ja sitten lähdettiin vauhdilla! Meni tosi hienosti - Hissu haki kaikki esteet itsenäisesti ja minä en törmännyt yhteenkään pylvääseen ☺
ROUND 2: Hissu oli tosi hermostunut lähdössä. Kaksi ensimmäistä hyppyä ja pituus mentiin taas vauhdilla, mutta selvittyämme neljännestä esteestä eli muurista, Hissu kirmaisi viereeni. Siitä taas ohjasin koiran mutkan kautta seuraavalle hypylle - koira palasi viereeni - ohjasin seuraavalle putkelle - putken tehtyään koira palasi vierelleni: Hissu jännitti ja napanuora veti koiraa luokseni... Rata tehtiin kuin tehtiinkin, mutta aikaa meni näihin ylimääräisiin lenkkeihin. Ei haittaa - mukavaa oli, vaikka Hissulle ylimääräisiä kilometrejä kertyikin näiden kaarteluiden takia.
Kanssamme kisaavat koirakot olivat tosi nopeita ja taitavia - minä nyin isäntää hihasta, että eikö me voitaisi jo lähteä kotia kohti. Onneksi isäntä piti kuitenkin pintansa, että kesken ei lähdetä mihinkään ja niinhän me niiattiin Hissun kanssa kolmas sija. Koirapojat saivat raksuja ja me mussutettiin tyytyväisenä isännän kanssa JIM-patukka puoliin. Hyvä Hissu!
PS. Jo seuraavan keskiviikon treeneissä koirakamut saivat sivuuttaa Hissun niin kuin ennenkin - ei uusia traumoja Laukaan tapahtumasta ♥.
Viime lauantai vietetiin Laukaassa virallisia kisoja fanittaen. Mikäs siinä oli ollessa: aurinkoinen kesäpäivä, kahvia, pullaa, hyvää seuraa ja taitavia koirakkoja mellevillä radoilla. Onneksi kännykkä oli mukana ja sain taas oteltua "inspiraatiokuvia".
 |
| Minä olin löytävinäni tältä radalta paikan putkijarrutuksellekin - kukaan muu ei sitä löytänyt. Pitäisikö olla huolissaan vai ylpeä?! |
 |
| Takaakiertoja ja loppypyrähdyksiä... |
Nyt jännätään, että mihin pääsemme seuraavaksi kisaamaan! Kovasti tekisi mieli mennä jo kokeilemaan noita ykkösluokan ratoja, mutta ne saavat odottaa kunhan olemme ehtineet tovin totutella korkeampiin esteisiin ja treenata pelkästään hyppytekniikkaa.
Mutta nyt aamukahvin keittoon - tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti