Maanantaina herättiin rännän värittämään maisemaan - ensi kertaa tänä syksynä.
Nyt on siis pakko tunnustaa, että talvi on ihan oikeasti tulollaan ja jokaiseen jälki-reissuun Lemmyn kanssa pitää suhtautua sillä vakavuudella, että se voi olla vuoden viimeinen... Plääh!
Viimeisillä jälkikurssin kerroilla jo huokailin meidän opelle, että olisihan se IHANAA päästä Lemmyn kanssa jotakin tekemään ihan ohjatustikin. Lemmy-kulta kun on saanut nyt jo vuoden seisoa kentän laidalla kadehtien katsomassa, kun ollaan Hissun kanssa saatu käydä agin ohjatuissa treeneissä. En mitenkään väheksy tai ole sitä mieltä ettenkö nauttisi, kun saan itsekseni treenata koirapoikien kanssa, mutta ohjatuissa treeneissä on kuitenkin aina ne omat hyvät puolensa - varsinkin kun on kyse Lemmystä. On aivan eri asia koiralle keskittyä tekemiseen, kun metrin päässä treenailee muita koirakkoja ja omatoimiset pentusiepit & muut rallattelut ovat oikeasti kiellettyjä kesken treenin. Oona-open ehdotuksesta ja todella hyvästä tuurista johtuen päästään treenaaman Lemmyn kanssa rallytokoa pari kertaa peruskurssille. IHANAA!
 |
| Katso! |
Keskiviikkona startattiin siis hallille tuntia aikaisemmin normaali aikataulusta poiketen. Kurssilla Lemmyn ja minun lisäksi kolme muuta koirakkoa. Lemmyn pettymykseksi ja minun onnekseni kurssilla ei näytä tällä kertaa olevan yhtään Ihkua tyttöä, jotka todellakin saisivat Lemmyn sekoamaan ajatuksissaan... Vaikeuskerrointa oli - kiitos kysymästä - ihan tarpeeksi muutenkin!
Lemmyä jänskätti viereiseltä kentältä kuuluvat agitreenien äänet ja oman treenikentän vieritse kulkevat ihmiset: kaikkia ja kaikkea piti kuunnella ja tuijottaa. Onneksi lihapullat saivat keskittymiskyvyn aina välillä kohdistumaan ihan oikeasti treenaamiseenkin.
Mutta nyt saa heittää arvauksia: mitkä oddsit on, että kesken treenien ilmaantuu kentän laidalle täti imuroimaan hallin lattiaa? Olisin ennen keskiviikkoa veikannut, että sen puolesta ei kannattaisi rahojaan likoon laittaa - toisin kuitenkin kävi: tunnin puolessa välissä Lemmyn keskittymiskyvyn vei kokonaan hallin käytäviä imuroiva täti... Lemmyn korvat hakeutuivat alta aikayksikön päätämyöten, kävely keskeytyi siihen paikkaan ja etutassu nousi ennakoivasti pakoon ryntäämistä varten. Ei muuta kuin hihnasta kiinni ja mahdollisimman kauaksi tätistä ja imurista. Lemmy katseli minua hädissään, johon minä vastasin työntämällä lihapullaa kaverin nenää kohden - lihapulla katosi hanakkaasti suuhun ja päästiin jatkamaan treeniä. Tässä vaiheessa oli jo pakko nauraa ääneen ja miettiä lottoriviä tulevaksi lauantaiksi...
Harjoiteltiin sivulta eteen siirtymistä & edestä sivulle ja vaikeuskertoimella koiran kierrättämistä takakautta sivulle. Sain Lemmyn jo aika hyvin tulemaan eteeni, mutta poika istuu aika vinossa. Takaakierrossa Lemmy kyllä olisi tehnyt, jos vain minä olisin osannut: välillä huomasin olevani kyykyssä vinottain ja sotkeutuneena hihnaan - ehkä vaatii vielä harjoittelua. Kotiläksyksi kylttien opettelua ja jo tällä kerralla opeteltuja liikkeitä.
Sitten Lemmy isännän hoiviin ja juoksulla seuraavalle kentälle agikentän opetteluun...
Hissukin selvisi agitreeneistä moitteettomasti - saatiin kehuja vauhdista! Oli se vaan taas messevää vetää pätkä rataa onnistuneesti ja vauhdilla! Paljon ihania putkia, joihin Hissu (kiitos omien treenien) hakeutuu jo aika hyvin.
Kiirettä piti, mutta meillä oli mukavaa! Isäntä reppana istui taas kaksi tuntia koiratolppana hallilla ja kotiin päästyämme valitteli kipeytynyttä polvea. Ihan selvä treenivamma ☺
Mutta nyt myö taidetaan lähteä vähän puutarhahommiin,
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti