Kevättä!

 No moi taas piiitkästä aikaa!

Mitäs meille? Perheen ihmiset yhä yrittävät pitää koronan loitolla ja nautiskelevat tästä erikoisesta ja ainutlaatuisesta ajasta kun ei tarvitse olla jatkuvasti menossa, vaan saa keskittyä metsäilyyn ja yhdessä olemiseen 💗 Koirapoikien iloksi treenilöiset ovat jatkuneet keskeytymättä, joten sen verran ollaan täältä kotoa ulkomaailmaan edelleenkin jalkauduttu.

Kevät on ehdottomasti myöhässä ja starttasimme vasta eilen juoksukauden Ilon kanssa.Pururadalle ja poluille on ihan turha vielä yrittääkään mennä, joten kierrettiin lenkkiä meidän ja naapurin välillä väistellen tien routavaurioita, jotka ovat tosi pahoja. Osa tiestä on yhä jopa lumen peitossa, mikä on tosi poikkeuksellista - elämme jo kuitenkin toukokuuta.

 

Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole keksitty. Hoopersiin ollaan päästy kerran Hissun kanssa tutustumaan axatreeneissä ja pakkohan se oli sitten rantauttaa tammikuussa omaan pihaankin 👀 - pensastuet uuteen käyttöön ja pojat yksi kerrallaan testailemaan:  

Kovasti tykkäsivät kaikki, mutta kyllä me mielummin ihan tavalliseen axaan keskitytään!

 

Tänä talvena oli eniten lunta ikinä minun muistiini. Parin viikon sairasteluni aikana lumipyryt täyttivätkin aika tehokkaasti meidän polut, mutta onneksi naapurin metsässä tehdyt puunhakkuut avasivatkin meille ihan uusia polkuja mitä talsia ja uusia alueita poikien nuuskutella.

Hissun eläköityminen axasta on alkanut ja Ilo onkin nyt jo koko tämän vuoden käynyt kanssani axavalkoissa itsekseen: keppejä on viety eteenpäin päättäväisesti pienin askelin ja toivon tämän tuottavan tulosta siten, että kaverista saadaan kerralla itsenäisesti keppejä tekevä kaveri. Onneksihan Ilo tykkää kovasti tehdä keppejä, joten sen puoleen asia on hoidossa. 

KITKA-yhdistyksen treenivuorolla olen päässyt axaamaan koko kolmikon kanssa jo koko huhtikuun sunnuntai-iltaisin ja vielä tämä toukokuukin on onneksi edessä. Mukavasti olen päässyt pientä radanpoikasta tekemään jokaisen kanssa  muokaten rataa vähän sen mukaan kuka pojista onkaan treenivuorossa: Ilon kanssa takaakiertojen ja vähän useamman esteen ketjuttamista, Hissun kanssa koko rataa ja Lemmyn kanssa putkirallia. On ollut kyllä ihanaa ja hyödyllistä. Lemmy on hyötynyt niin henkisesti kuin ruumiillisestikin pikkuveikka Ilon kotiutumisesta: vauhtia on enemmän kuin ikinä ja sydäntä lämmittää suunnattomasti, kun jätkän häntä heiluu putkia tehtäessä - pappaaxakin on ihanaa 👍💜 

Rallytreeneistä ollaan oltu tauolla lähes koko tämä vuosi: työt ovat haitanneet harrastamista niin paljon, että olen tainnut ehtiä koko vuonna vain kaksiin treeneihin: Ilo pääsi tekemään ensimmäisen ratatreeninsä ja Hissun kanssa päästiin vähän hakemaan suoruutta sivulle tuloihin. Onneksi kotipiha on nyt sulamassa ja päästään aloittamaan treenit ihan kunnolla. 

Ilolla rallykin on alkanut tosi hienosti: seuraaminen ilman nakkiapuja on vielä täysin kadoksissa, mutta "kukkaset" ja kaikki muut peruliikkeet meiltä jo sujuu mutkattomasti. Jäävejä ajateltiin ottaa seuraavaksi treenilistalle oikein urakalla 😁

 

Sain tosi ihanasti ostettua nosevalkkoihin sijaistuksia alkuvuonna, mutta helmikuusta alkaen sain meille ihan oman valkkapaikankin - Lemmy ja Hissu ovat nyt vuorotelleet valkassa kanssani. Nose on kyllä siitä ihana laji, että siihen voi täysipainoisesti harjoitella täällä kotonakin. Lemmy on meidän perheen luottopakki lajissa, mutta viime kuussa jätkällä oli pahoja keskittymisongelmia ja se jäi mietittyttämään kovasti. Olen aika tasaisesti tehnyt pojille viikolla kaksi treeni-iltaa kotona tuon valkan lisäksi ja jäin miettimään, että onkohan tämä liikaa Lemmylle? Tiputin kotitreenit nyt pääsääntöisesti vain kerta viikkoon ja jo Lemmyn rautainan keskittyminen palasi valkoissakin - liika on liikaa, vaikka olisikin kuinka mukavasta tekemisestä kyse!

Nuuskuttelu on tosiaan mukavaa meidän kaikkien mielestä ja viime viikonloppuna päästiin starttaamaan jälkihommatkin! Nyt täytyy vielä entistä enemmän vain olla korvat höröllään miten tasapainottelu nosettelujen ja jälkihommien kanssa menee, jotta kumpikaan laji ja ilollatekeminen eivät kärsisi liiasta tekemisestä.  

Hissu lähti jäljelle jo omasta pihasta...

Ilon kanssa vielä lyhyttä jälkeä ja raksuja joka askeleen alle.

Lemmy odottelee malttamattomana: Isäntä vie...

On tää upeeta: koko kesä vasta edessä!

Mutta palataan asiaan taas toivottavasti pian, tsau!