Vihdoin ja viimein koitti sitten taas odotettu perjantai ja vielä kokonainen viikonloppu odottaa korkaamista.
Palailtiin juuri koirapoikien kanssa hikiseltä iltalenkiltä: tehtiin metsään kompakti tunnin lenkki - ensin reipasta kävelyä ja kotimatkalla laitettiin jo ajoittain taas hölkäksikin. En tiedä johtuisiko tämän kesän pitkistä pouta- ja hellejaksoista, mutta polkujen vierukset ja varsinkin kaikki metsäaukut ovat täyttyneet metrisistä heinämättäistä mitä en muina kesinä ole edes huomannut. Sen verran korkeaa heinä on, että pienestä perrosta ei kyllä edes hännän päätä näy - olemmekin pahimmat kohdat kulkeneet taas kauniina jonona seuraa emäntää -menetelmällä yrittäen näin vältellä käärmesten kohtaamiset (lue: minä tömistelen niin kovaa kuin kintuista lähtee) sekä kohdata mahdolliset vastaantulijat hillitysti hallinnassa.
Pari lauantaita ollaan käytetty mattojen pesuun - ja toisin kuin ennustin, kukaan meistä ei vielä ole tippunut mattojenpesulaitureilta järveen ☺
Lemmy on nyt lopullisesti löytänyt itsessään asuvan pienen vesikoiran ja vesi ja varsinkin Vesangan mökin laituri vetävät nyt poikaa puoleensa... Uiminen on kyllä tällä vesikoiralla vielä kaukana, mutta veden kaapiminen ja vedessä löllöttely mahaa myöten on nyt tämän kesän hitti...
Pikkuveikka Hissu on sinnikkäästi pysynyt kuivalla maalla
- välillä isoveikka on kuitenkin pitänyt käydä houkuttelemassa kilpajuoksuun - mikä meikäläisestä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta ajatukselta puolentoista metrin pituisella laiturilla, mutta siitäkin iloa on kuitenkin kummasti saatu irti...
Mukavan arjen lisäksi ollaan kunnostauduttu nyt myös treenailemalla:
jo kahtena maanantaina ollaan käyty Muuramelaisten kanssa hengailemassa agiesteiden parissa ja tokoilemaan Veskarien kanssa päästiin yhteen kertaan.
Henga-agissa on ollut mukavaa: yksittäisiä esteitä treenailtu, mm. putkea, pussia, pituutta, pujottelua, rengasta ja yksittäisiä hyppyjä. Siinä sitä emännällä kiirettä pitää, kun yrittää ehtiä vuorollaan kahden karvapallon kanssa treenaamaan: nyt maanantaina meitä hemmoteltiin vielä kahdella ohjaajalla ja treenipaikkojakin oli siten kaksin kappalein. Minä itse kyllä tällä kertaa puuskutin kaikista eniten meidän laumasta ja join meidän yhteisestä juomavedestäkin aimo annoksen.
Hissun kanssa päästiin jo taas tänä maanantaina mukavasti pujottelussa rytmiin mukaan, joten tuntuu nyt tosi hyvältä ja itsevarmalta lähteä taas ensi torstaina meidän varsinaisiin agitreeneihin - edelliskerralla kun meillä tökki TOSI paljon.
Lemmy rakastaa edelleenkin tehdä putkea, mutta nyt maanantaina uusi ihanuus oli muurin hyppääminen - poika katseli toisten hyppyjä surkeasti itkien ja viimein kun oma vuoro koitti ei ollut mitään epäselvää, että Lemmy vei ja minä vain peesasin perässä.
Aivan ihanaa - onneksi meillä on jäljellä tätä vielä pari kertaa!
Viime tiistaina käytiin Veskarien kanssa taas treenailemassa tokoa tuolla Vaajalinnan kentällä. Isännällä oli muuta menoa, joten lähdettiin matkaan kolmistaan poikien kanssa - en hennonut jättää Hissua yksinään kotiinkaan murjottamaan. Treenit meni paremmin kuin olisin uskonutkaan: pientä älämölöä Hissu piti kentälle saavuttaessa, mutta tosi hienosti malttoi odottaa jopa yksikseen tokoiluvuoroaan jalkapallomaaliin sidottuna. Treenailin taas kummankin kanssa vuorotellen, mutta sekä alkuun, että väliin otin yksinkertaisia seuraamista/odottamisharjoituksia koko "laumani" kanssa.
Päästiin harjoittelemaan kaikkea ihanaa: odottamista, luoksetuloa ja seuraamista. Minä pääsin jopa moiccaamaan kaikki muita ihania perrosia, kun harjoittelimme vieraan ihmisen lähestymistä: koira istuu ohjaajan sivulla, kun vieras ihminen (siis minä) tulee kohti ja tervehtii koiraa ja palkitsee makupalalla (virallinen termi on luoksepäästävyys). Tässä harjoituksessa minun kultsuni istuivat kummatkin kentän laidalla tarkasti seuraten mitä kummaa se emäntä oikein tekee muiden pörröjen kanssa...
Tässä se siis taas kaksi viikkoa hurahti ☺ Ensi viikko vielä kun jaksetaan ahertaa, niin sitten koittaakin jo pitkään odotettu viiden viikon kesäloma! Suunnittelin jo tässä, että mikäli tuo arjen unirytmi vielä ensimmäisenä lomapäivänäkin herättää kuuden pintaan, on meidän ihan pakko suunnata koirapoikien kanssa aamukahville hiihtomaahan ja juhlistaa näin loman alkamista...
Mutta vielä ahertamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti