lauantai 29. kesäkuuta 2013

29/6/2013: Mökkeilyä, ryhmätokoilua ja helle-agia

Ihanaa huomenta!

Juuri kotiuduttu mitä melleimmältä aamulenkiltä ☺ Heräsin jo tuossa kuuden maissa - Hissu oli jo häntäheiluen minua odottelemassakin, mutta Lemmyn silmistä piti vielä vähän unihiekkoja puhdistella hellästi herätellen ja korvantaustoja rapsutellen. Lähdettäessä aamulämpötila oli alimmillaan mitä tällä viikolla on ollut eli rapiat + 16 astetta.
Tällä lenkillä pälkähti päähän taas se ajatus, että nyt en tahtoisi olla missään muualla: aamulenkki rakkaitten karvakorvien kanssa täysin tyhjällä pururadalla, ilma tuoksuen jo hieman syksyltä ja metsän reunat ja aukut tulvillaan usvaa - kauniimpaa näkyä en tiedäkään, kuin tämä aamuinen maisema ja kaksi perro poikaa taivaltamassa vieri vieressä minua aina välillä vilkaisten.
Jotta nyt ei ihan lällylyksi mene niin pitää palata ihan asiaankin: yksi täydellinen ja ainokainen ohituskin päästiin tekemään. Kaarsimme pururadalta paikallisen uimarannan kautta kevyenliikenteen väylälle ja uimarannalla päivystikin skarppi mäyräkoira, joka aika painokkaasti ilmoitti pojille, että nyt ollaan hänen vesillään. Pojat oikealle rinnakkain seuraamaan ja ohi mentiin ilman urinan tai haukun poikasta! Olin niin onnesta sekaisin, että toivotin vahingossa hyvät huomenet mäyräkoiran emännälle ja isännällekin. Loppumatkan taivalsinkin täydellisesti käyttäytyvien koirapoikien kanssa leveä hymy naamallani - niin vähän emännän onneen tarvitaan...

Viikko on taas ollut ihanan helteinen ja koirapoikien lenkitkin ovat olleet sitten normaalia lyhempiä ja niitä on tehty vähän koirasten kuumuuden keston mukaan.
Juhannus vietettiin Vesangan mökillä. Mökkireissulta kotiutuikin kaikkensa antanut Lemmy-herra: makoiluun ei aikaa jäänyt, kun koko aika piti avustaa milloin mummua (lue: äitiäni) tai pappaa (lue: isääni) kaikissa mökkipuuhissa tai könästää Hissu-veikan kanssa pallo/takaa-ajo leikeissä. Ainut milloin Lemmy vähän ehti hidastaa menoa oli syömätauot, kun kaikki ihanat grillituoksut vangitsivat karvakorvan mielenkiinnon. Hissukin osallistui kaikkiin puuhiin mitä vain pystyi tekemään sillä edellytyksellä, että minä en saanut hetkeksikään kadota pojan näköpiiristä - eli mitäs me läheisriippuvaiset ☺
Lemmykin ilostutti ja hämmästytti meitä kaikki hyppäämällä mökin laiturilta veteen VAPAAEHTOISESTI! Koiran uimataidot kun ovat vielä kysymysmerkki ilman kelluntaliiviä, olin tosi iloinen, että laiturin vieressä ei ollut vettä kuin koiran masuun saakka. Mutta ihmeitäkin siis taas tälläkin reissulla koettiin.
Arki-iltoja ollaan vietetty porukalla takapihalla helteestä nauttien. Ilmeisesti suomen kesä ei kuitenkaan pysty sellaisia lämpölukemia tarjoilemaan etteikö meidän pojat vähäisiä matseja takapihalla malttaisi ottaa... 



Lemmyä ja minua on hemmoteltu tällä viikolla: ollaan päästy kaksi kertaa osallistumaan vesikoiramaisiin treeneihin: ensin maanantaina ihan perustokoilua harjoittelemaan neljän muun perron kanssa ja keskiviikkona vielä arkitokoilemaan pariksi tuntia tuonne Vaajalan pihaan!
Maanantaina tokoiltiin Halssilan hiihtomassa - valitettavasti helteinen keli oli karkoittanut sieltä kaikki normilenkkeilijät ja pantsailijat, joten häiriötä ei ollut valtavasti - toisaalta nyt päästiinkin aloittamaan treenailu ihan kaikessa rauhassa. Lemmyä vähän jänskätti - täytyy myöntää - kontaktit olivat kuitenkin hyvät ihan alusta alkaen, mutta toisia tokoilijoita piti kuitenkin ihan vähän vahtia omien treenien ohessa. Pallien poistaminenkin on ilmeiseti nyt sitten ihan OIKEASTI alkanut vaikuttaa: paikalla oli IHANIA tyttöjäkin, mutta Lemmy keskittyi nyt mielummin minuun kuin ihaniin tyttöihin...
Harjoiteltiin seuraamista, odottamista, istumista/maahanmenoja, luoksetuloja ja ihan pelkästään kontaktin ottamista. Lopuksi tehtiin vielä lyhykäinen lenkki yhdessä: menomatka hihnoissa ja paluumatkalla koirat olivat irti - paitsi Lemmyn: mukana oli söpöistä söpöin pieni perron pentu enkä halunnut pilata pennun ensimmäisiä yhdessä kulkemisen riemuja Lemmyn yltiöpäisillä taklauksilla tai sillä, että kultuni Lemmymäiseen tapaansa merkkaisi pennun pissimällä sen päälle - tätäkinhän on tapahtunut...
Keskiviikkona käytiin tosiaan häirötreeneissä Vaajalan pihassa ja kuljettiin taas reiluun puoleen vuoteen ekan kerran bussilla edes-takaisin. Lemmyä jänskätti nyt kaikista vähiten bussin kyyti, joten suuret rapsut siitä. . Heti linja-autosta noustuamme ohitimme vakkari eläinlääkäriasemamme ja Lemmyhän oli sitä mieltä, että ollaan menossa lääkäriin - koira painoi samointein paniikki nappulaansa...
Häiriötokoilusta menikin sitten taas ensimmäiset puolituntia, kun annoin Lemmyn vähän rauhoittua eläinlääkäri-hälytyksestä ja kaikista mahdollisista aistiärsykkeistä mitä kaupan parkkipaikalla koira voi saada: äänekkäät mopot, autot ja ne kaikista pahimmat eli ostoskärryt kitisevine pyörineen. Reilun puolen tunnin päästä koira pystyi jo taas ottamaan lyhkäisesti katsekontaktia ja päästiin jo vähän harjoittelemaan luoksetulojakin. Tosi raskas reissu taas Lemmylle, mutta yritän suhtautua asiaan koiraa säälimättä ja vakuuttaa itselleni, että hyvää tämä harjoittelu meille vain tekee eli seuraaviinkin treeneihin ollaan taas menossa suuna päänä ☺
Kiitos muuten treenikavereille mukavasta seurasta - otetaan pian uusiksi!

Torstaina Keski-Suomessa ukkosti tosi pahasti ja isännän kanssa jännättiin, että minkälaisessa myrskyssä Hissun agilityyn starttaamme. Keli kuitenkin rauhoittui iltaan mennessä ja treeneistä puolet saatiin vedettyä kuivin jaloin, toisen puoliskon vettä tuli kuin en sano mistä...
Harjoiteltiin pientä radan pätkää ja heti alkuun meidän piti opetella aivan outo ohjauskuvio - minä katselin kentän laidalta kouluttajaa ja mietin, että voiskohan paikalta liueta kasvojaan menettämättä... Rata alkoi kahdella hypyllä ja meidän piti ohjata koira ensimmäiselle hypylle selkä koiraan ja esteeseen päin - ei siis mitään järkeä - mutta sitähän me sitten kaikki kiltisti aloimme harjoitella... Ideahan oli sitten loppujen lopuksi, että koira ohjataan ensin matalalla nyrkissä olevan kämmenen luokse ja vasta siitä hypylle.
Ammattilainenhan kouluttaja on, joten sata varmasti hän tietää mitä tekee, mutta näin alkuun menetelmä tuntuu tosi jäykältä ja aivot on sitä mieltä, että koiranhan on osannut tähän mennessäkin ohjata esteeltä toiselle, niin miksi nyt vaikeuttaa asiaa lisäämällä yhden ylimääräisen vaiheen ohjaamiseen... Ei siinä mitään - Hissu oli vähän pihalla emännän heiluvasta nyrkistä ja uudesta käskystä "tähän", mutta taidettiin me silti kerran saada rata suoritettua läpi hyväksyttävästi.
Yksittäisenä harjoitteena oli pujottelu ja sehän meiltä meni IHAN pieleen. Hissu oli jo ihan läkähdyksissä treenistä ja vaikeuskerrointa lisäsi kolmen metrin päässä partioivat kurssikaverit innokkaine haukkumisineen. Pujottelussa mentiin kaksi kolme kepin väliä kerralla ja suoritus nopeus oli puolet kävelyvauhdista. Kouluttajalta saatiin arvioksi, että koira ei osaa tehdä tätä ollenkaan ja emännänkin kannattaisi ehkä miettiä alan vaihtoa ja minä väitin vastaan, että normaalisti tämä on sitä herkkua Hissulle ja pystytään suorittamaan este jo ilman välipalkkauksia.
Voi minua - mihinkä kummaan ne kaksi aivosoluani taas katosivat paineen alla ☻ No, seuraavalla kerralla karkotan haukkuvat treenikaverit kauemmaksi ja mikäli treenikentän kuumuus on samaa luokkaa kuin tuolloin torstaina, pidämme pitempiä taukoja ja keskityn seuraamaan koiran jaksamista paremmin.
Voi kuinka minä toivonkaan, että pääsisimme pian tekemään ihan oikeita ratoja niin, että saamme käyttää ihan omia aivojamme ja tyyliämme koiran ohjaamiseen! Saa nähdä saadaanko me meidän "omaa" Hannaa takaisin meitä kouluttamaan enää ikinä vai onko suurimaailma vienyt tädin lopullisesti mennessään - saapa nähdä mitä syksy tuo tullessaan... 

Mutta nyt on taas aika sanoa byebye - tämän päivän aiheena on mattojen pesu ja Lemmykin pääsee taas pulputtelemaan Vesankajärveen. Nyt jännätään, että onkohan matonpesulaituri tarpeeksi iso sekä emännälle, että Lemmylle - kumpi tippuu ensimmäisenä järveen vai tiputaanko molemmat...

Mukavaa ja helteistä viikkoa!





Ei kommentteja: