sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

2/6/2013: Kesäisiä pikapyrähdyksiä

Moi ihanasta KESÄISESTÄ Keski-Suomesta!

Ollaan saatu nauttia taas yhdestä ihanasta auringonpaisteisesta ja lämpöisestä kesäviikosta.
Tänä päivänä löytyi ilmeisesti sitten Lemmyn hellerajakin: etupihan mittari näytti varjossa + 26 astetta, joten aurinkoisella takapihalla olevia lämpötiloja saattoi vain arvailla. Hissun kanssa kitkimme kukkapenkkejä yhdessä, eli minä revin kaikki rikkaruohot ja Hissu söi antaumuksella kaikki heinänkorret jotka eteen eksyivät. Lemmy makoili varjossa, mutta jossakin vaiheessa tuli ilmoittamaan, että nyt riitti ja pitäisi päästä sisälle - kerta se on siis ensimmäinenkin!

Lemmyn verikokeen tuloksethan tulivat ja poika sai terveen paperit, joten meidän lenkkejä ei rajoita nyt mikään muu kuin emännän viitseliäisyys. Viikolla käytiin taas Hissun kanssa juoksemassa lenkki pururadalla (hienosti meni)  ja toisena iltana päästiin  Lemmyn kanssa ex-tempore kokeilemaan juoksemista/hölkkäämistä metsäpoluilla = meni paremmin kuin hyvin. Tarkoitus oli kyllä käydä ihan tavallinen metsälenkki, mutta emännän juoksujalka on ilmeisesti alkanut vipattaa taas vanhaan malliin - kun juoksetuttaa, niin villasukkiin ja vanhoihin lenkkareihin sonnustautuminenkaan ei saa tätä poltetta sammumaan...
Olen tainnut aiemminkin kehua, miten Lemmyn ja minun lenkkivauhti matsaa yhteen ihanteellisesti - siis silloin kun ei makoilla ja osoiteta mieltä siitä, miten lenkille lähteminen on tylsää ☺ Ensimmäinen puolikilometriä metsässä oli taas sitä ILMEISESTI nykyistä arkea, eli pidin koiran hihnassa, jotta pääsisimme etenemään edes jonkinlaista kävelyvauhti. Rakkaalle aukulle päästyämme päästin Lemmyn hihnasta ja pinkaisin jonkinmoiseen hölkkään - koira seurasi ja aukun ylitettyämme otti jo johtopaikan. Loppu matkan juoksimmekin sitten tasaisella vauhdilla - Lemmy vei ja emäntä pinkoi perässä. Koirasta aisti oikein juoksemisen ilon! Ihanaa - tätä lisää!!!

Eilen kävimme isännän kanssa kesäretken Riihimäellä ja poikkeuksellisesti koirapojat jäivät kotiin minun vanhempieni hellään huomaan. Minulla iski ikävä jo heti autoon noustuani ja menomatka menikin automaattisesti väliajoin tarkastellen nyt niin tyhjää takapenkkiä, aivan kuin koirapojat olisivat olleet mukana. Matkaltakin piti soitella kolmen - neljän tunnin välein ja kysellä, että miten menee ja mitä pojat oikein mahtaavat touhuta. No suurimman ajanhan koirat olivatkin sitten nukkuneet - isäni oli käynyt lenkillä kummankin kanssa erikseen ja välillä oli syöty (dietistä poiketen) raksutikkuja ja lohinameja. Lemmy oli kerran herättyään näyttänyt olevan hieman poissatolaltaan ja käynyt tarkistamassa makuuhuoneen ovella, että ovatkohan ne isännäksi ja emännäksi kutsutut ihmisoliot vielä nukkumassa, mutta palaillut sitten huokaillen takaisin isäni jalkoihin nukkumaan. Lemmy oli nukkunut sohvallakin pää isäni sylissä, mitä ei kyllä ikinä meidän kanssa tee.
Meidän jo kotiuduttua vanhempani puhuivat jotakin kotiin lähtemisestä, päätti Lemmy vielä mummun ja papan iloksi kivuta heidän väliinsä ahtaalle sohvalle ja laittaa pitkäkseen - ja kuinkas muutenkaan - pää piti työntää taas isäni rinnalle, jotta saa mahdollisimman kokonaisvaltaisen halin. Koira katseli minua suoraan silmiin kuin sanoen, että nämä ihmisoliot ovat nyt minun omaisuuttani - mitäs läksit. Minun sydämeni suli taas kerran: Lemmystä pappa on niin ihana!!! Ja taitaa se päteä vähän toisinkin päin: pappakin taitaa tykätä Lemmystä aika paljon...

Koko matkan paras kohtahan oli ehdottomasti minulle se kun pääsin takaisin kotiin rapsuttelemaan karvaisia kultamussuja ♥

Sisäinen herätyskellonikin on taas sekoillut tämän viikon ja olen heräillyt jo ennen viittä malttamatta sitten enää mennä takaisin nukkumaan. Koirapojathan vain ovat hyötyneet tästä: aamulenkit ollaan tehty vielä tavallistakin kiireettömämmin ja torstaiaamuna käytiin vielä reilun tunnin metsälenkki, mihin normaaleiden arkiaamujen aikataulut eivät veny. Yllätyksekseni emme kuitenkaan olleet metsässä yksin: menomatkalla jo törmäsimme pariin koiranulkoiluttajaan ja yhteen lenkkeilijään ja metsään lähtiessämme kello oli sentään vasta viisi.

Ensi viikollekin luvataan yhtä ihanaa lämmintä ja kaunista kesäsäätä. Torstaina starttaa Hissun ja minun agilitykurssi, mutta muina iltoina yritämme jatkaa tätä juoksuharrastusta ja nautiskella takapihalla telmimisestä.

Aurinkoa - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Pöytä-harjoituksia Hissun kanssa...

Ei kommentteja: