Taas on yksi kesäinen viikko takana ja ollaan taas saatu nauttia siitä ihan oikeasta kesästä: lämpöä keskimäärin +15 astetta ja vettä vihmonut harva se päivä. Meidän lauman karvattomia jäseniä eli isäntää ja emäntää ei kylmyys ja sade ole paljoakaan häirinnyt: viikko on mennyt visusti sisätiloissa - ei omasta halusta vaan pakosta...
* Koirapojille saattin hommattua vihdoin ja viimein uusi liikkuva pesä (lue auto), joka sitten olikin parkkeerattuna paikalliseen huoltoliikkeeseen lauantaista torstaihin. Nyt auton pitäisi olla huollettu etupuskurista pakoputkeen, joten toivon mukaan meidän lauman menoja ei nyt enää pidättele 30 asteen pakkasetkaan! Olipa outoa elää autotonta elämää ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen.
Torstaina isäntä haki minut ekaa kertaa kotiin vaihtuneella autolla: kotipihasta lähtiessä, pienen pantsailun jälkeen, Lemmy ja Hiskikin olivat hypänneet takapenkille.Työmaani pihasta autoon noustuani Hissun silmät olivat lautasen kokoiset ja ilme selvästi kertoi, että katsos nyt mihin minä oikein olen joutunut - liikkuva pesä ei olekaan enää entisensä? Lemmy taas istui autossa vieraskoreasti selkä pystyssä nojailematta mihinkään, mutta onneksi nyt parin päivän totuttelun jälkeen koira on jo tuttuun tapaansa alkanut nojailla pää sivuikkunaan nojaten maisemia katsellen. Takapenkki on jo kotoisesti karvojen peitossa ja Lemmyn puolen ovi ja ikkuna kuolatahroja täynnä siihen nojailemisesta☺ Liikkuva pesä on nyt sitten hyväksytty virallisesti 2. kodiksi - siinä ei kauaa nokka tuhissut!
* Kaiken kukkuraksi me karvattomat ollaan sairastettu rapiat viikon kestävää kesäflunssaa. Koirapoikien lenkit ovat olleet vain pieniä pyrähdyksiä Lemmy-stadionille ja takaisin ja takapihaa ollaan taas hyödynnetty palloleikkien merkeissä. Keskiviikko iltana Lemmyn tylsyys oli jo siinä pisteessä, että emäntää tuijotettiin 12 minuuttia vaativasti silmiin ja huokailtiin: sydänhän se siinä taas suli ja kilolla nenäliinoja varustautuneena kävimme pienen lenkin kevyenliikenteen väyliä mutkitellen.
= Niinhän siinä sitten kävi, että minulta jäi väliin viherpiiperöiden (puutarhaseuran) tapaamiset ja koirapojilta kesän ensimmäiset henga-agit ☻
Torstaina sitten vihdoin ja viimein päästiin Hissun kanssa taas treenailemaan agiakin!!!
Uusi kurssi starttasi käyntiin uuden ohjaajan opastuksella. Ensimmäinen tunti käytettiinkin ihan perusasioiden kertaamiseen, eli ohjaaja halusi tsekata missä vaiheessa me oikein ollaan menossa.
Harjoiteltiin:
* pussiin ohjaamista pelkällä äänikäskyllä - me tarvittiin Hissun kanssa kyllä vielä käsiohjaus mukaan
* kahdeksikko yhden esteen ympärillä ja vaikeutena oli, että meikäläisen piti seistä metrin päässä esteestä ja yrittää ohjata koiraa sieltä käsin - sain rapiskaa taas tutusta selkä kyyryssä ohjaamisesta, mutta muuten meni mainiosti - Hissun iloa tekemiseen ei voi kuin ihailla.
* hyppy-putki-sarjan treenaamista eli koira jätettiin odottamaan hypyn taakse ja ohjattiin suoraan putkelle - hienosti meni (jopa minulta).
Malttamattomina odotetaan tulevaa!!!
Tänään ollaan käyty pari metsälenkkiä ja viimeiselle lenkille otin jopa pallon mukaan eli tarkoituksena oli aktivoida poikia vähän muutenkin kuin pelkällä lenkillä. Vajaan kilometrin päässä meiltä avautuu aivan uskomattoman kaunis mäntymetsä ja sinnehän minä sitten poikien kanssa suuntasinkin.
Pallon etsintää:
EVO1: Jätin pojat odottamaan ja kävin piilottamassa pallon metsän pohjakasvillisuuteen. Käskystä päästiin sitten taas etsimään. Hissuhan oli taas ääntä nopeampi ja Lemmy jäi ihmeissään katselemaan pikku veikan perään, kun palloa palautettiin emännälle. Ei kiva - kummatkin pojat pitää saada leikkiin mukaan!
EVO2: pojat jätetään odottamaan, piilotetaan pallo ja vain toinen päästetään etsimään.
Hissu teki valtavan hyvää työtä: pallo löytyi nopeasti ja se palautettiin minulle kauniisti käteen.
Lemmy vuorollaan kyllä bongasi pallon kasvillisuuden seasta, mutta pallon minulle tuomisen sijaan pallon viereen jäätiin joko istumaan tai seisomaan ja emäntää katsottiin vetoavasti silmiin. Eihän siinä muuta kuin, että hain pallon itse tai annoin Hissun hakea, mutta Lemmyä kehuin maasta taivaaseen taputusten ja rapsutusten kera - koirahan löysi kuitenkin pallon. Mutta ei tarpeeksi kivaa - tarkoitushan oli, että me kaikki nautittaisiin tekemisestä...
Pallo takin taskuun ja jatkettiin normi metsälenkkillä. Jossakin vaiheessa minä taas tajusin oman tyhmyyteni: Lemmyhän oli ihan selvästi jäljellä ja merkkasi "esineen" minulle istumalla/seisomalla pallon vieressä!!!
Voi tyhmä minä - onneksi sentään tajusin kehua mussukan merkkaamisesta! Kyllä se vaan tämä elämä on yhtä oppimisreissua...
Ei muuta kuin oppimisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti