Onneksihan elämä kahden koirapojan kanssa ei ole ikuna tylsää - säistä välittämättä ☺
Viime sunnuntaina tokoilimmekin vielä lumettomalla, mutta jäisellä kentällä Muuramelaisten kanssa. Isäntä oli Hiskin kanssa ja minä Lemmyn. Näin meillä meni:
* istumisen ja maahanmenon harjoittelua: vähän ehdin vilkuilla isännän ja Hiskinkin touhuja - hienosti meni. Hiskin opittua maahanmeno sinne sitten mennäänkin vauhdilla eikä jäädä miettimään. Lemmyn kanssa istumiset onnistuivat, mutta "prinsessa" asenne maahanmenossa oli taas ihan uutta, enkä voinut olla nauramatta... Kenttä oli jäätynyt ja Lemmy oli sitä mieltä, että emännälle on riitettävä melkein maahanmenot - masu jäi maasta noin 5 sentin päähän, mutta koira oli sitä mieltä, että tätä kuitenkin kannattaa kokeilla. No ei kannattanut! Vaatimalla vaadin koiran maahan ja niinhän sitä sitten oli mentävä, jos aikoi nakin palan saada.
* istumisen ja odottamisen yhdistäminen: kaksi keilaa keskelle pihaa ja kaksi treenaajaa pihan kumpaankin päähän. Käveltiin keilan luo, istutettiin koira ja ohittaen toisen koirakon jatkettiin matkaa. Hyvin meni. Allekirjoittanut sai palautetta liiasta harppomisvauhdista, mutta viimeiset kerrat osasin jo vähän hiljentää, jotta Lemmykin ehti mukaan harjoitukseen. Oli tosi hyvä harjoitus! Isännällä ja Hiskilläkin meni hienosti - ei haukkumisia eikä hörhöilemisiä - hienosti kontaktia isäntään.
* luoksetulo: isäntä ja Hiski tekivät ensin - voi mahdoton Hiskin vauhtia ja nyt perässä tuleva hihnakaan ei hiljentänyt vauhtia - häntä heilui ja vauhtia piisasi eli hienosti meni! Minä uhkuin Lemmyn kanssa itsevarmuutta, joten menin tosi kauaksi ja kutsuin koiran: "sivu". Samaan aikaan kenttää alettiin jo valmistella agilitytreenejä varten ja paikalle kannettiin esteitä - Lemmyhän säikähti kolinaa ja minun luokseni tulon sijaan singahti esteitä kantavan naisen luokse "riemukkaasti" haukkuen. Kutsuin luokse ja yritimme uudelleen. Taas sama toistui, nyt kyllä koira kaarroksen tehtyään palasi luokseni, mutta ihan sivulle tulosta ei voi puhua, koska minun ja koiran väliin jäi parin metrin tuulirako. Kehuin ja palkitsin kuitenkin koiran, koska häiriötekijöistä huolimatta tuli luokseni.
Oli tosi mukava treeni ja tehokas ohjaaja. Enää yksi kerta jäljellä ja sitten tämä ilo loppuu ▬
Sunnuntai-iltana alkoi oikea lumimyräkkä ja aamulla lunta olikin kymmenisen senttiä - hassusti kävi minun lauantaina virittelemilleni takapihan agility-kamoille, mutta onneksihan ehdimme tosi hyvin treenailla Lemmyn kanssa lauantaina - ja tosi hyvin koira tekikin. Harvalla on näin hienoa tilataidetta takapihallaan!!!
Tiistainen arkitokoilu peruttiin kouluttajan sairastumisen takia. Eipä oikeastaan harmittanut - käytiin lumisessa metsässä iltalenkki ja onneksi sinne olikin jo ilmaantunut polkuja, joten ei tarvinnut itse arpoa mistä kulkisi.
Torstaina jatkettiin Lemmyn kanssa agilitykurssilla. Meillä oli ainoastaan yksi rata, jolla harjoiteltiin eli ympyrään astellut kuusi estettä.
Ensin tehtiin ympyrää kumpaankin suuntaan eli peräjälkeen kaikki kuusi estettä, kuunneltiin tovi agility-kilpailun sääntöjä ja sitten vielä "valssattiin" esteet pariin otteeseen - eli kierrettiin ensin oikealta kolme estettä ja sitten vasemmalta kolme estettä. Ihan kohtuu hyvin meillä meni, kiitos lauantaisen kotipihalla harjoittelun!
Lemmy taas kuunteli pihalta tulevia ääniä alkuun, joten vähän takelleltiin eli mietittiin mennäänkö esteiden yli vai ei. Tarkkaavainen kouluttaja kylläkin hokasi, että Lemmy kuunteli ulko-oven vieressä olevan kellon tikitystä eikä pihalta kuuluvia ääniä ja kun kello otettiin pois seinältä alkoivat harjoituksetkin sujua! Oli tosi mukavaa, vaikka me ollaankin Lemmyn kanssa paljon muita jäljessä. Nyt olenkin jo laittanu mietintämyssyn päähäni, että mihin me jatkossa suunnataan.
 |
| Kaivamisen iloa - onneksi sentään yksi lumikasa jäi sulamatta... |
Ihan ensin eli tänä päivänä suuntaamme Vesikoiramaisiin pikkujouluihin. Otan toiveikkaana kamerankin mukaan, josko saisin otettua pari kuvaa muistoksikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti