Heräteltiinkin tänään päivälenkillä emännän ja koiran nukkuvia tokoilu-rutiineja:
ensin lähikentällämme odottamisia, seuraamisia ja seuraamisesta maahanmenoja: tosi hienosti Lemmyllä meni - totteli, vaikka emäntä sekoilikin käskyjensä kanssa ☺ Onnistuttiin pari kertaa seiso-käskynkin kanssa.
Teimme välissä pienen metsälenkin ja sitten saimmekin tuhannen taalan paikan seuraavalle harjotukselle: meidän jälkeemme metsäpolulta tielle tuli tuttu pystykorva, jonka kanssa Lemmyn on aina ihan PAKKO vaihtaa pari tuohtunutta haukahdusta. Bongasin koiran isäntänsä kanssa ennen Lemmyä ja ehdin istuttaa koiran. Houkutus oli kuitenkin liikaa ja kerran Lemmy pääsi nousemaan kahdelle jalalle älyttömän räkytyksen kanssa - pakotin koiran perääntymään kaulapannasta kiinni pitäen ja istutin. Heti kun koira istui, löysäsin otteeni pannasta ja päästin hihnankin vapaasti maahan roikkumaan ja käskytin "odota". Hienosti meni: koira totteli, vaikka kaihoisasti katselikin räyhäkaverinsa menoa. Hienoa!!!
Harjoittelimme vielä kotipihaankin saavuttuamme odotusta, sivulle tuloa ja maahanmenoa. Oli tosi hyvä tilaisuus: pihassa kulki autoja, ihmisiä ja oli muutakin älämölöä ilmassa. Maahanmenot tuottivat tuskaa - koiran keskittymiskyky oli pihasta kuuluvissa häiriöäänissä minimissä, mutta pari kertaa käskyn toistettuani totteli. Papukaijamerkki tuli koiralle odottamisesta: olin käskeny koiran odottaa makuullaan kun naapurin setä kävi vaihtamassa kanssani pari sanaa - käskytin koiran jopa tässä juttelun lomassa sivulleni ja hienosti meni. Lemmy sai kehuja jopa naapurin sedältä tottelevaisuudesta! Emäntä loisti ylpeydestä ja koira katseli naapuria alta kulmain...
Voi nenä - ei muuta kuin huomenna taas kouluun ja sitten jalkaudumme harjoittelemaan kansankeskuuteen!!! ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti