Kävin viime maanantaina kaverini luona ihailemassa todellista kärhötarhaa! Osa kärhöistä talvetettiin kellarissa, mutta joukossa oli paljon kärhöjä, jotka menestyvät täällä Keski-Suomessa suoraan maahan istutettunakin. Sain tosi hyvää oppia ja ideoita. Kiitos Liisa!
Kadonnut kaunokaiseni on syyshohdekukka! Kaksi kesää kukki tosi kauniisti takapihalla, mutta nyt etsinnöistä huolimatta en löytänyt edes kukan varsia. Onneksi minulta sentään löytyi yksi vanha kuva ihastuttamaan.
Olen jo parina syksynä istuttanut liljoja ilokseni ja näiden kukinta-aika on onneksi heinäkuun puolelta elokuun lopulle saakka, joten ihailtavaa riittää:
Nämä viimeiset istutin pergolan takaseinälle ja on ihana ihailla niitä pergolan ristikoiden välitse, ovat kuin kehystettyjä taideteoksia.
Pirjan pirteitä poikia ja tyttöjä - niin punaposkisina... Satoa tulee sen verran, että kaupan omenia ei onneksi tarvitse vähään aikaan ostaa.
Niin, ja sitten kärhöt ♥ Pari kukkii vielä!
 |
| Jalokärhö "Niobe" |
Veitikkani, joka on pitänyt jo lyhyen elmänsä aikana pari välivuotta, eli ei ole noussut lainkaan maasta - ja nyt taas kukkii ilokseni tänä kesänä. Kukat ovat hurjasti pienentyneet ensimmäisen vuoden kukinnoista, mutta kyllä näitäkin ihailee - ja varsinkin sen joka kesäisen jännitysnäytelmän jälkeen, että näkeekö rouvalta kukan kukkaa.
 |
| Vielä nimetön jalokärhö |
Vasta viime kesänä etupihalle istuttamani ihastus! Valitettavasti joutuu vielä roikkumaan lyhtytelineessä koska etupihalle ostamani ruusukaari odottaa kokoajaansa. Voi, tämän hankkimista en tosiaankaan kadu. Otan vielä paremman kuvan kunhan saan rouvan kasvamaan ruusukaaressa.
Ja vielä viimeisenä, mutta ei vähäisempänä Matsurian kärhö - luikertelee pergolan etelänpuoleisen ristikon väleissä.
Joka syksyinen retkeni Tommolan tilalle on vielä edessä, joten toivoisin löytäväni sieltä vielä joitakin ihanuuksia.
Hörhöilemisiin (lue kärhoilemisiin) ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti