Olo on kuitenkin jotenkin samanlainen kuin lapsella, joka peiton alla turvassa lukee Aku Ankkaa taskulampun valossa möröiltä piilossa... minulla ei vain näy mitään konkreettista peittoa - on vain turta ja surullinen, pystyy vaihtamaan kuulumisia ihmisten kanssa, mutta ei kuitenkaan ole ihan oikeasti läsnä - taskulamppuna voisi pitää sitä itsestä kumpuavaa järjen- ja tahdonvoimaa, joka sanoo, että elämä jatkuu ja Aku Ankan korvasi tosi sopivasti postilaatikkoon tupsahtanut Korpikankaan siemenluettelo...
Metkaa miten ihmismieli osaa huijata itseään ☺
Mutta ihan oikeasti, ikuna ei siemenluettelo ole näin konkreettisesti merkinnyt kevään tulemista ja elämän jatkumista...
Mutta eletään nyt taas hetki niin, että kaikki on parhain päin...
Yhden ihanaisen luettelosta bongasin ja se on pakko laittaa tähän vaikka siemeniä ei ole vielä tilattukaan...
Yhden toisenkin bongasin, kuva vain ei ole kovin hyvä: onneksi on kuitenkin tutusta kasvista kyse:
Lainaksi saadusta tammikuun Avotakastakin löysin yhden mielenkiintoisen tuotteen:
Meillä ei ole vielä tänä talvena pupuja näkynytkään ja toivon mukaan tontin vasenta sivua rajaava koira-aita ja pihan päätyyn isäni tekemä aita haittaavat sen verran ohimenoliikennettä, että tätä ei tarvitsisi kokeillakaan.
Koirapojat on käytetty jo aamulenkillä ja vetelevät nyt sikeitä.
Taidanpa minäkin yrittää saada vielä tovin nukuttua...
"Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän
tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossakin kukkii oksa."
-Tommy Taberman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti