Lemmy-kulta onneksi ehti jo parisen päivää nauttia lumikylvyistä ja pääsi vähän kaivelemaankin talomme päädyssä olevaa 30 senttiä korkeaa aura-auton aikaansaamaa lumikasaakin ☺
Hissun kanssa ollaankin nyt lomalla harrastuksista pari viikkoa. Viimeiset agi-harkat olivat viime torstaina ja jatkokurssi alkaa vasta 15. päivä marraskuuta, joten nyt poltellaan pojan suurimpia energioita keppileikein.
Viimeisellä koulutunnilla päästiinkin tekemään jo kuuden hypyn ja yhden putken sarjaa ja omaehtoisena harjoitteena pujottelua kera putken. Isäntä ja Lemmy olivat katsomossa ja isäntä yritti vähän kuvaillakin Hissun ja minun treenejä, mutta valitettavasti halli oli kuitenkin niin pimeä, että valokuvat eivät onnistuneet.
Onneksi sentään vähän elävää kuvaa saatiin talletettua - emännän itsensä olisin kyllä mielelläni editoinut pois videopätkästä, mutta taidot eivät valitettavasti siihen riittäneet...
Eihän videopätkää voinut nauramatta katsoa, mutta tosi hyvä, että saatiin edes jotain nauhallekin - tästäkin lyhyestä pätkästä voi todeta, että emäntä tarvitsee treeniä paljon enemmän kuin koira ☺
Niin kuin aiemmin kirjoittelin, Lemmyllä on ollut tosi tylsää!
Koirahan on Hissun agitreeneihin mennessä viimeisen kilometrin auton etupenkin käsinojalla etutassuineen ja tuhisee innosta, että nyt ollaan menossa kouluun!!! Perillä sitten on aina odottanut se suuri pettymys, että joutuu vain katselemaan, kun muut saa tehdä kaikkea kivaa. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen:
* Toissa lauantainahan me sitten ryhdistäydyttiin ja lähdettiin kävellen Lemmyn kanssa palvelukoirayhdistyksen omatoimi treeneihin paikalliselle kentälle. Oli muuten tosi omatoimitreenit: oltiin ainoat paikalle ilmaantuneet. No, me ei masennuttu - pidettiin itseksemme puolen tunnin toko-treenit ja sitten vielä älytöntä kepin heittelyä - hauskaa oli, sekä treenaaminen (yli puolen vuoden tauon jälkeen), että hassuttelu kepin kanssa.
* Nyt kahtena maanantaina ollaan käyty kaksistaan spanielikerhon järjestämällä toko/agility-kurssilla. Ensimmäsellä kerralla yhtään kouluttajaa ei ilmaantunut paikalle, mutta onneksi halli oli kuitenkin meille varattu, joten noin kymmenen muun spanielin kera teimme odottamistreenejä ja lopuksi vielä jokainen sai ONNEKSI haahuilla ihan oman mielensä mukaan. Me harjoiteltiin aika paljon vielä sivulletuloja ja päästiin tekemään useaan otteeseen pujottelua sekä hyppyjä. Lemmyä edellen jänskättää kovasti hallissa kuuluvat kolinat ja muut oudot äänet, mutta tällä kertaa jopa namit maistuivat koko treenin ajan, joten parannusta on tapahtunut! Ai niin ja kaikkein parastahan oli, että näimme Lemmyn Helena kasvattajaa ja koira pääsi pitkästä, pitkästä aikaa hörhöilemään kasvattaja-äidin "helmoihin". Kyllä ♥ melkein suli koiran iloa katsellessa - on se kasvattaja-äiti vaan niin rakas Lemmylle vieläkin.
Nyt maanantaina kouluttajia sitten ilmaantuikin tuplasti ja treenailimme koko tunnin agilityä. Pääsimme pariin otteeseen suorittamaan ohjatusti parin hypyn ja putken yhdistelmää, muuten käytimme tunnin omiin harjoitteisiin eli yksittäisten esteiden suorittamiseen. Oli tosi outoa kun Lemmyä jännitti nyt selvästi enemmän kuin edellisellä kerralla - karkasi jopa kerran ulko-ovellekin minulta luoksekutsuista välittämättä.
Onneksihan meillä on vielä neljä treenikertaa jäljellä ja ainakin vielä seuraavalla kerralla harjoitellaan agilityä. Minulla on vieläkin sellainen suuri toive, että koira vähitellen tottuisi tuolla hallissa kuuluviin ääniin, mutta saa nähdä jääkö pelkäksi haaveeksi. Ensi maanantaina aion varustautua vinku-siilillä ja katsoa olisiko siitä Lemmyn innostajaksi enemmän kuin pelkistä nameista...
Vinkumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti