tiistai 13. marraskuuta 2012

13/11/2012: Marraskuussa ei murehdita...

... ei vaikka pimeys ja kurakelit eivät olekaan meidän perheen suosikki asioita. No mitäs meille?

Välillä koirapojat ja emäntä ovat ottaneet iltoja rauhallisesti...
Välillä on taas ollut menoa ja meininkiä sen verran, että sepustuksetkin ovat jääneet tekemättä taas melkein pariksi viikoksi...

Toissa viikonloppuna lumet sulivat sitten lopullisesti metsästäkin - minä pyörittelin töissä malttamattomana peukaloita ja varpaita koko piiiitkän perjantain ja odottelin malttamattoman kotiin pääsyä: enää yksi yö ja päästään taas Lemmylle jäljen tekoon!
Lauantaina kävin tekemässä jäljen lähimetsään. Vettä tuli kaatamalla ja Hissu-kulta odotteli kiltisti sadetakissaan kuusen alla, kun emäntä teki isoveikalle jälkeä. Toki koira palkittiinkin sitten kourallisella raksuja ja sateesta / kolmen sentin kurakerroksesta huolimatta teimme pitkän metsälenkin, josta suurin osa kuitenkin kului keppien heittelemiseen. Kuuraparrasta ei ollut tietoakaan, mutta melkoinen kuraparta Hissulla oli kotiin tultuamme. Ei muuta kuin vaatteet kuivumaan ja parin tunnin odottelun jälkeen lähdettiin Lemmyn kanssa metsään - keli ei ollut ainakaan parantunut, mutta mukavaa meillä taas oli! Lemmy oli taas niin keskittynyt jälkeen, että läheisellä polulla tepasteleva spanielikaan ei jaksanut kiinnittää koiran huomiota - melkein koiran ilme oli paheksuva; että kehtaakin tulla häiritsemään kesken jäljen ☺
Sunnuntaina pakkauduttiinkin koko perhe autoon ja ajettiin samaiselle metsälle jäljen tekoon, jossa jälkikurssikin pidettiin. Isäntä tekikin nyt ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄLJEN Lemmylle. Naksu jätettiinkin nyt poikkeuksellisesti jokaiselle askeleelle - halusin varmistua, että koira varmaan hokaa mistä nyt on kysymys. Minä tein vielä toisen lyhyemmän jäljen (lähes ilman naksuja) ihan siltä varalta, jos Lemmylle olisi liian vaikeaa seurata vierasta jälkeä - saisimme sitten tehtyä edes pätkän tutulla jäljellä ja koiralle jäisi mukava muistikuva edessä olevaa pakollista talvitaukoa ajatellen. Jäljet saivatkin vanheta nyt vain ruokakaupassa käynnin verran ja sitten taas lähdettiin nuuskuttelemaan.
Ensin isännän jäljelle: Lemmyllä oli havaittavissa pientä epäröintiä ja koira katseli silmät suurina meitä ihmetellen, että mitäs tässä nyt oikeastaan pitäisi tehdä. Käskytin koiraa uudelleen ja hienosti koira sai jäljestä kiinni. Naksut jäivät syömättä lähes kokonaan ja koira eteni taas samalla varmuudella kuin minun jälkeäni seuratessa. Pari teiden ja polkujen ylitystä - näissä koira jäi syömään naksuja toviksi, mutta muuten jäljellä mentiin reipasta vauhtia ja täysin keskittyneesti. Teimme heti perään minun jälkeni ja näytti, että naksujen puuttuminen ei koiraa haitannut. Me pidetiin kummallakin jäljellä perää Hissun kanssa ja Hissulle kyllä sitten maistuivatkin kaikki ne naksut, jotka Lemmyltä jäivät syömättä ☺ Olipa mainio viikonloppu! Sunnuntaina pakkasin kaikki jälkivehkeet jo kaappiin, mutta pidetään peukkuja, että ensi viikonloppuna olisikin vielä sulaa maata ja pääsisimme vielä fiilistelemään jäljelle - Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, jos parhaimmassakin tapauksessa, joudumme olemaan tauolla jopa kolme-neljä kuukautta. Kouluttaja kyllä jo aiemmin lohdutti, että yleensä tauko tekeekin hyvää - intoa on sitten entistä enemmän taas keväällä maan sulattua...

Kaksi edellistä maanantaita olemme taas päässeet spanieli-kerhon koulutuksiin: ekalla kertaa pelkästään agilityä ja eilen alkuun 50 minuuttia tokoa ja sitten vielä 10 minuuttia yksittäisiä agility esteitä.
Voi mahoton, että oli mukavaa päästä tunniksi harjoittelemaan agilityä kummankin koiran kanssa - isäntä ystävällisesti toimi taas koiratolppana.
Tein alkuun lähes yksinomaan Hissun kanssa ja Lemmy sai katsella - pikkuveikan putki-pyrähdykset ja hypyt selvästi innostivat Lemmyä sen verran, että muovihallia kohtaan tuntemat pelot/kauhu jäivät lähes kokonaan taka-alalle. Lemmyn kanssa tehtiin mahdollisimman paljon putkea, koska sehän on se Lemmyn "juttu". Enimmillään harjoiteltiin kolmen hypyn sarjoja - pidempiä en alkanut edes harkitsemaan, koska pidin koiran jatkuvasti hihnassa - paikalla oli tietysti taas yksi söpö perrotyttö, joka sotki Lemmyn pään kokonaan. Koira otti yllättäviä nykäyksiä lähellä olevan tytön luokse kesken hyppyjen suorittamista ja jostain syystä tämä ihastus ei ollut taaskaan molemmin puolista... Lemmy kuitenkin teki kaikkensa ollakseen hurmaava espanjalainen hidalgo ja tytön hampaitten näyttely ei poikaa tosiaan paljonkaan hidastanut...
Hissun kanssa tein jo sitten taas vähän pitempiä sarjoja putken ja kahden-kolmen hypyn kanssa. Hissu on kyllä tosi rohkea kaveri: mitkään kolinat, muiden koirien älämölöt tai muutkaan Lemmyä kauhistuttavat asiat eivät tätä koiraa häiritse - kunhan vaan saa olla emännän kanssa ja touhuta, niin ympärillä saa sataa vaikka pikkuautoja...
Eilen tosiaan keskityttiin alkuun tokoilemaan: harjoiteltiin ympyrässä toisten ohittamisia, seuraamista sekä luoksetuloja. Loppumetreillä pääsin sitten vielä tekemään Lemmyn ja Hiskin kanssa yksittäistä putkea. Vaikka aikaa ei ollutkaan kovin paljoa, niin sain käytettyä ajan tosi hyvin Hiskin kanssa pelkän putkeen -käskyn opetteluun. Pidensin matkaa itseni ja putken välillä tasaisesti ja yritin saada koiran menemään putkeen ilman ylimääräisiä omia kumartelujani. Koira vain oli niin innoissaan, että kovin kaukaa käskyt eivät onnistuneet - koira jäi vain tanssimaan sadetanssia viereeni innosta hyppien ja haukkuen. Pari onnistunutta ohjausta kuitenkin saimme - hienoa!
Ensi maanantaina jatkamme taas samaan tapaan, eli ensin tokoillaan ja sitten päästään palkitsemaan koirat vielä parilla esteellä.

Viikko sitten tiistaina olikin taas poikien hierontapäivä! Hiski hierottiin nyt kolmannen kerran ja Lemmy - ihmeiden aika ei ole ohi - ensimmäisen kerran. Hiski ei ollut oikein oma itsensä: koiran sai hierontamatolle vain maarittelemalla ja silloinkin häntä oli jatkuvasti mahan alla ja koira vilkuili minua alistuneen näköisesti. Hierojatäti sanoikin heti, että Hissun lihaksista tuntee, että siellä on jännitystä. Ei siinä mitään, koira antoi kyllä hieroa itsensä, mutta kerran ilman varoituksia haukkasi ilmaa hierojatädin edestä - siis aivan käsittämätöntä!
Onneksi tämä kuitenkin tapahtui jo hieronnan loppumetreillä, koska heti minun irrotettuani otteeni koirasta se pakeni hierontamatolta eikä suostunut tulemaan takaisin edes maarittelemalla. Suosiolla vaihdoimmekin sitten Lemmyn hierottavaksi. Alku oli taas tuttua entuudestaan - koira katseli kulmiensa alka ja urnutti. Sanoin, että kyllä meidän täytyy tällä kertaa päästä niin pitkälle, että koiraan päästään edes koskemaan, joten pakolla ja maarittelulla käänsin Lemmyn selän osittain hierojatätiä kohti ja hieronta aloitettiin, vaikka urina jatkuikin. Isäntä onneksi päätti tulla apuun ja istuksimaan hierontapatjalle Lemmyn kanssa - Lemmyn urina loppui siihen paikkaan ja koira rentoutui heti ihan selvästi. Pää isännän jalan päällä hierontaa päästiin jatkamaan ihan oikea oppisesti ilman turhia hyssyttelyjä tai muita... Nyt Lemmyllä "vahingossa" silmätkin välillä lurppasivat kiinni, niin hyvältä hieronta tuntui. Lemmyä hierottiin nyt sitten lähes kokonainen tunti ja tarpeeseen tuli, ainakin jos koiran habitusta tulkittiin. Hierojatädin lähtiessä urina kuitenkin palasi. Koira ei kuitenkaan malttanut päästää tätiä lähtemään ilman heihein sanomista ja kävikin nuolaisemassa tädin kättä - mitä Lemmy ei kyllä tee kuin ihan niille harvoille ihkuille ihmisille - onkohan tämän alku uudelle ystävyydelle?

Tähän onkin hyvä lopettaa - palaillaan asiaan TOIVOTTAVASTI jo ensi viikonloppuna!
Torstaina aloitellaan Hissun kanssa agilityn jatkokurssia ja jännässä odotellaan...


Ei kommentteja: