Alkuviikolla allekirjoittanut harrasti ylitöitä sen verran, että koirapoikien kanssa oleilu jäi lyhykäisiin iltalenkkeihin ja yhteisiin tv-tuijotteluihin - lue: emäntä katseli saippuaa Hissun oleillessa sohvalla kainalossani ja Lemmy jaloissa pötkötellen. Kyllähän tälläisetkin illat aina välillä menevät, kunhat eivät tavaksi tule. Lemmy oli jo keskiviikko-iltana sitä mieltä, että nyt on kyllä tylsyyttä ollut jo ihan liikaa ja tuijotteli minua haastavan näköisenä...
 |
| Booring.... |
Kiitos takapihan, väsynyt emäntä pääsi helpolla - pari kourallista Lemmyn naksuja käteen: lyhykäinen, kiemurteleva jälki kukkapenkkien väliin ja lopuksi vielä kourallinen naksuja hajasijoitettuna nurmikolle (lue kourallinen naksuja heitetään takaovelta nurmikolle) ja niinpä koirille tuli taas vähäksi aikaa mukavaa tekemistä ja väsynyt emäntä sai seurata koko toimitusta rappurallilla istuen... Parinkymmenen minuutin etsintöjen jälkeen koirapojat sitten palasivatkin tyytyväisinä sisään sopivasti juuri pimeyden laskeutuessa.
Aamuja yritinkin sitten pitkittää puolisen tuntia, jotta ehdittiin kunnolla karvakorvien kanssa vaihdella aamutervehdykset, pussut ja rapsutukset eli pitää aamupalaverit oikein pitkän kaavan mukaan. Sydänhän siinä kuitenkin taas suli, kun tiesi töihin lähtiessään, että pitkä päivä täytyy malttaa, ennen kuin taas kotiinsa karvakorvien luo ehtii...
Torstaina isäntä pakkasi ensimmäistä kertaa kummatkin koirat mukaansa ja suuntasi kaverin mökille.
Minä kotiuduin vasta kuudelta tyhjään kotiin - ja tosi tyhjältä se tuntuikin! Yritin parhaani mukaan nauttia erillaisesta illasta, mutta kyllä se aika hohhailua oli: täyttelin ja pesin koiruleiden vesikupin, katselin huokaillen takapihalle, ravistelin eteisen maton tassuissa tulleista männynneulasista ja puunlehdistä ja keksin muutakin "mielenkiintoista" täytetekemistä- hetken jo mietin, että lähden itsekseni metsälenkillekin, mutta sain luovuttua ajatuksesta eikä laikaan vähiten siitä syystä, että pimeyskin alkoi jo laskeutua.
Voi sitä iloa kun pojat palasivat kotiin: lauma oli taas koossa - ja iloisin kaikista oli emäntä itse ☺.
Isäntä ei ehtinyt reppuaan tyhjentää, kun olin jo tivaamassa kaikki koirien tepposet, tekemiset ja yksityiskohdat. Menoa ja meininkiä ei ollut kuulema puuttunut: mökin isosta pihapiiristä ja ympäröivästä pellosta oli otettu irti kaikki mahdollisuus täydelliseen / älyttömään höntsäykseen ja Lemmykin oli nauttinut päästessään järveen pulputtelemaan - Hissu oli suosiolla katsellut rannalta isoveikan pulputtelua. Nyt odotellaankin mielenkiinnolla jo ensi kesää, että joko Lemmy sitten itsenäisesti innotuisi uimaan.
Tein muuten jotain ennen kuulumatontakin - peruin Hissun ja minun agilitynkin tältä illalta pelkästään tämän mökkireissun takia. Ajattelin, että näitä mökkireissuja tulee niin harvoin, joten on parempi koirille saada tälläinen kokemus kuin normi agility-treeni-ilta Hissulle ja Lemmylle ilta tylsässä treenikatsomossa.
Tällä viikolla tähdet olivat muutenkin suosiollisessa asennossa: pääsimme vielä Hiskin kanssa perjantaiseen vesikoirien joukkotarkastukseen, vaikka minä hokasin ilmoittautua sinne vasta sunnuntaina.
Koiralta kuvattiin kyynäret, lonkat ja selkä, sekä otettiin kilpirauhastesti. Kyynäret olivat o.k., lonkista oikea C ja vasen B, selän yhdessä nikamassa oli jonkinlaista rösöisyyttä, mutta lääkärin mielestä kaikki oli ihan o.k. - mitään estettä ei ole agilityn jatkamiselle tai muutenkaan ei tarvitse olla huolissaan koiran terveydestä. IHANAA! Nythän kuvat menevät vielä Kennelliittoon tarkastettavaksi ja sieltä tulee minulle vielä virallinen tieto kuvista. Kilpirauhastestin tuloksia saan odotella viikon verran, jos vain pysytään aikataulussa.
Tosi rankka lääkärireissu Hiskille oli: koira nukuksi koko illan ja milloin silmät olivat auki niin pientä ulinaa oli havaittavissa - luulen, että kipuja ei koiralla ollut mistään tullut, mutta en ihmettelisi, jos koira muuten olisi ollut huonovointinen kaikista saamistaan lääkkeistä. Yöllä kävimme pari kertaa "ulkoilemassa", mutta tänä aamuna koira oli taas onneksi oma itsensä.
Nyt jäädään jännässä sitten odottelemaan tuloksia...
Ps. ensimmäinen daalian kukka muuten avautui maanantaina - ehtisipä siitä vielä ottamaan kuvankin todistusaineistoksi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti