sunnuntai 7. lokakuuta 2012

2/10/2012: HISKI 2- VUOTTA!!!

Voi mahoton - taidan kärsiä kaamosväsymyksestä: tänään heräsin oven kolaukseen ja kello näytti 9:25...
9:25 sunnuntai aamuna ja kätevä emäntä on vasta herännyt... Koirapojat ja isäntä ovat kadonneet aamuiseen metsään, minä hieroskelen vielä silmiäni... Voi syksy minkä teit...

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla...

TIISTAINA HISSU TÄYTTI 2-VUOTTA!
Tasapuolisuuden vuoksi tein taas kaksi kakkua ja lahjojakin tuli tasapuolisesti: oranssit heijastinliivit kummallekin. Olin heti kärppänä kuvaamassa sankaria ja kutsuvieras Lemmyä:

Hissu 2-vuotta!
Kutsuvieras Lemmy
Kakun syönnissä...

Lemmy syö tosi hitaasti...

Virallinen poseerauskuva uusissa liiveissä
Booring - joko saa mennä...

Lemmy: hyvät oli juhlat - sopivasti väkeä ja hyvät tarjoilut ☺

TIISTAINA heti kotiin tultuani kävin tekemässä Lemmylle jäljen. Pisin jälki mitä olen ikinä tehnyt ja mielenkiintoiseksi sen vielä teki se, että kotoa jäljelle lähtiessä oli jo pilkkopimeää, vaikka kello oli vain tujauksen yli seitsemän. Siinä sitä olikin allekirjoittaneelle haastettta: kaksi innosta puhkuvaa koiraa, otsalamppu ja suhtkoht kumpuileva maasto. Hissu jäljesti minut jo kotipihasta metsään ja metsän reunassa annoin Lemmylle vetovuoron. Naksujen määrää jäljellä olin tiputtanut taas hurjasti, mutta niin se vaan koira jäljesti aivan kuin ei olisikaan saman iltana synttärikakkua nassuunsa saanut.
Hissukin tietää jo tasan tarkkaan mistä on kyse, kun jäljelle lähdetään ja innokkuutta riittää niin, että siitä olisi vielä muillekin jakaa. Ihan helpoin tehtävä ei siis ollutkaan minun pysyä pystyssä kumpuilevassa, pimeässä metsässä ja pitää huoli, että Lemmyn liina ei missään vaiheessa ehdi turhia kiristyä ja toisella kädellä pitää kiinni tempoilevaa innokasta Hissu-poikaa, joka välillä pääsi kirimään Lemmyn ohikin - tokihan minulla oli otsalamppu, mutta puolen vuoden tottumattomuus pimeyteen näkyi kuitenkin taivalluksessani. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen Hissukin keskittyy jälkeen jo sen verran, että vauhti hiipuu Lemmyn tasolle ja tästä eteenpäin vaellus onkin sitten jo tasavauhtisempaa.
Mutta mukavaa oli! Kotiin tultua väsyneitä perroja olikin sitten tupa tulvillaan ☺

KESKIVIIKKONA JA TORSTAINA oltiinkin Hissun kanssa agitreeneissä. Ihanaa, nyt päästään jo tekemään 3 - 4 esteen radanpätkiä, vaikka näissä pätkissä esteitä onkin olleet vain putket ja hypyt. Hissu tekee hyvää työtä ja ainoastaan allekirjoittaneen täytyisi skarpata entisestään. Välillä saatiin vedettyä radantynkä jo ihan nappiin, mutta kyllä minä töhötänkin: peruuttelen radalla, vaikka pystyisin kulkemaan välin kohdasta A kohtaan B juostenkin, valsseissa kadotan Hissun näkyvistäni koska etenen radalla kuin mullivarsa keväällä eli aivan liian nopeasti. Valssit onneksi ihan oikeasti alkavat vasta nyt onnistua minulta luonnostaan - vaikka niidenhän olisi pitänyt onnistua jo silloin puoli vuotta sitten Lemmyn kanssa kurssilla ollessani - joten minulle tämä kertaus on todella tarpeen!
Pujottelua päästiin harjoittelemaan itsenäisesti. Hissu tekee pujottelun jo tosi hyvin, mutta tahdon pitää tässäkin vähän liikaa kiirettä, jolloin koiran rytmi menee sekaisin ja välillä harppaamme pari keppiä kerralla: nyt pitääkin vain ohjeistaa itseään, etten taas etene liian kovalla vauhdilla ja tuhoa tätä tähän mennessä opittua rutiiniamme.
Ensi viikolla meidän pitäisi päästä treenaamaan jo maneesiin ja saada selville muuttuuko meidän treeniaikamme.

LAUANTAINA oli aivan ihana aurinkoinen syyspäivä. Suuntasinkin metsään kameran ja Lemmyn kanssa. Onnistuneita luontokuvia ei valitettavasti montaa tullut, mutta Lemmystä sain otettua mielestäni pari tosi hyvää:

Metsän koira tahdon olla, sankar jylhän männikön... yksi onnistuneimmista kuvista tältä reissulta...

Suurin kivi mitä tällä reissulla löydettiin

Vein Lemmyn kotiin ja otin Hissun mukaani. Nyt tarkoituksenani olikin keskittyä koiran kuvaamiseen, mutta kovin montaa otosta en ehtinyt ottaa, kun kameran patterit TIETYSTI loppuivat, mutta tässä joitakin. Hissu odottaa malttamattomana kepin heittämistä...

Heitä, heitä, heitä!!!!

Ihan oikeasti: HEITÄ!

Sitten tarjottiin jo maahanmenoakin: HEITÄ?


Sitten alettiin haukkua kovaa ja korkealta: HEITÄÄÄÄÄÄ!!!!!!
Nyt se heittää ☺




Ja vihdoin: unelmien täyttymys - keppi lensi ja sen sai hakea

SUNNUNTAIna: laiska emäntä siis nukkuu puolipäivää...
Iltapäivällä aikomuksena on taas suunnata perhelenkille jonnekin päin Keski-Suomea ja nauttia TOIVOTTAVASTI sateettomasta sunnuntaista.

Palataan asiaan taas pian!

Ei kommentteja: