lauantai 22. syyskuuta 2012

22/9/2012: Sekalaista syyskuuta: agilitya, hierontaa ja montaa muuta

Huomenta, huomenta!

Palailtiin juuri koirapoikien kanssa aivan ihanalta metsälenkiltä - startattiin pihasta jo ennen seitsemää, mutta onneksi oli kuitenkin jo valoisaa. Ehdittiin parahiksi näkemään auringon nousukin metsän takaa - paluumatkalla jo alkoi vihmoa vettä ja voi olla, että tässä olikin sitten tämän päivän aurinko-annos.
Tätä ei kai voi liikaa toitottaa: nämä lauantai ja sunnuntai aamut ovat näin arjen keskellä sitä elämän suolaa: ei ole kiirusta, eikä hoppua ja useimmiten saadaan tehdä lenkit ihan keskenämme ilman muita "satunnaisia" metsässä matkaajia.

Pari viikkoa taas mennä hurahti: koneelle ei ole ehtinyt istuksimaan kuin satunnaisesti valokuvahaasteisiin osallistuen. Kaikkea mukavaakin on taas matkan varrella sattunut ja tapahtunut:

HISSUN AGILITY
Jatkokurssi menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Vaikka tehdäänkin tasan samoja harjoitteita kuin vajaa vuosi sitten Lemmyn kanssa, niin olen yhä välillä solmussa jalkojeni kanssa ja ajoitukseni mättää pahasti.

Alettiin harjoitella alusta pitäen taas "valssia", "mäkisiä", yms. Edelleenkään emme tee pitkiä sarjoja: kolmea hyppyä ja nyt torstaina hyppy-putki-hyppy, mutta kyllä näissäkin haastetta riittää. Saimme edelliskerralla kotiläksyksi opetella Hissun kanssa pujottelun aloittamisen niin, että osoitan ainoastaan kädellä kulkusuunnan koiralle ja annan käskysanan "keppi". No niinhän siinä kävi, että eihän me ehditty harjoittelemaan kertaakaan. Torstain treeneissä ohjattujen harjoitusten välissä pääsimme kuitenkin tekemään pujotteluakin ja niinhän siinä taas kävi, että Hiski oli oppinut parin kurssilla tehdyn harjoituskerran jälkeen hakeutua itsenäisesti ensimmäiselle kepille. Taas kerran olin tosi ihmeissäni karvakorvan ihmeellisestä oppimiskyvystä.

HISSUN 1. VIERAILUSTA JA MUUTOSTA VUOSI TÄYTEEN

Sunnuntaina 9.9. tuli vuosi täyteen siitä, kun Hissu tuli meille ensimmäistä kertaa vierailulle ♥
Sunnuntaina juhlistettiinkin tätä merkkipäivää tekemällä perhelenkki Haapaniemen luontopolulle ja minä ja isäntä juotiin vielä juhlakahvit kotiin päästyämme.
Lauantaina 15.9. tulikin sitten vuosi täyteen siitä kun Hissu tuli meille. Tämäkään päivä ei juhlimatta mennyt ohi: perjantaina ja lauantaina kahviteltiin vähän siellä sun täällä ja minä emännöin suu hymyssä ☺ Sunnuntaina suuntasimme taas koko perheen voimin Sulunperän teollisuusalueelta lähtevälle luontopolulle.

On ollut kyllä ihana vuosi, kun on voinut jakaa sen tämän laajentuneen lauman kanssa!
Hissu on vuodessa muuttunut pentusesta komeaksi nuoreksi mieheksi: painoa tullut nelisen kiloa lisää ja säkäkorkeutta kuutisen senttiä. Luonne ei onneksi ole paljoa muuttunut, ilopilleri mikä ilopilleri, mutta itseluottamusta koiralle on tullut roppakaupalla lisää! Mistä saamme jouhevan aasin sillan seuraavaan juttuun...

2.10.2011


elokuu 2012

RYHMÄ TOKON JÄLLEEN NÄKEMINEN

Tiistaina treffattiin yhdessä meidän reilun vuoden takaisen TOKO-ryhmän veskarien kesken eli Lemmy, Lilli ja Pate emäntineen. Laumaa täydensi vielä omalta osaltaan Lemmyn mamma Lara ja tietysti meidän Hissu isännän kera.
Minua jänskätti tosi kovasti lähteä treffeille, koska pelkäsin, että Hissua yhä pelottaa vieraiden koirien näkeminen/läheisyys ja joudumme taas kulkemaan hihnassa ja pahimmassa tapauksessa joudun rauhoittelemaan koiraa koko porukkalenkin ajan. Vaan eipä mitään: Hissu kyllä kävi välillä sanomassa painavan sanan ympärillä ilakoiville kavereille, mutta muuten koira näytti nauttivan olostaan: TOSI IHANAA! Pysytteli toki koko ajan lähellä minua, mutta välillä intoutui juoksemaan muidenkin kanssa.
Lemmy oli taas elementissään: juoksi hirveitä spurtteja, välillä Hissun kanssa ja välillä yksinään ja muutenkin pyrki kulkemaan koko joukon ensimmäisenä. Juoksi polkua eteenpäin niin kauas kuin pääsi kadottamatta meitä näkyvistään ja jäi sitten kieli ulkona roikkuen odottamaan meitä - joskus Lemmystä tuntui, että kuljimme aivan liian hitaasti, joten koiruli kävi juoksemassa lenkin meidän ympäri ja palasi taas joukon edelle.
Voi - otetaan pian uusiksi!

KOIRAHIERONTAA, OSA 2

Tosiaan, kävihän meillä hierojatäti nyt toisenkin kerran ja toivottavasti tulee vielä kolmannenkin kerran ☺
Juttelin jo ensimmäisellä kerralla hierojalle meidän kaksisuuntaisestamielialaoireyhtymästä kärsivästä Lemmy-pojasta, joten hänellä oli tiedossa jo tullessaan, että mikään helppotapaus täällä ei ole odottamassa. Alussa juoksutin ja kävelytin taas Lemmyä tuossa parkkipaikalla ja kävelytiellä, jotta hieroja näki kunnolla koiran liikeradat: kaikki näytti olevan muuten kunnossa, mutta ravin koira aloittaa kuulemma melko myöhäisessä vaiheessa - sitähän en hokannut kysyä, että mistä se sitten kertoo, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä....
Hissu hierottiin ensimmäisenä: koira oli tosi rento ja ensimmäiset jumitkin löytyivät jo nyt niskan ja lapojen seudulta. Lavoissa oli jokunen niin kipeä kohta, että koira oikein ulvahti kun niitä käsiteltiin, mutta antoi kiltisti jatkaa käisittelyä vaikka kipu olikin kova. Sain onneksi ihan kädestä pitäen neuvot, miten pystyn itse hieromalla helpottamaan lapojen jumikohtia.
Lemmy seuraili tilannetta koko tunnin ajan vähän kauempaa: välillä seisoskellen hierojan selän takana ja välillä "turvassa" isännän vieressä sohvalla uristen koko ajan. Urina keskeytyi oikeastaan ainoastaan silloin, kun koiran mielenkiinnon vei hierojan nenäliina lattialla, joka piti pariin otteeseen käydä varastamassa ja raahata metrin päähän kielloista huolimatta. Hieroja sanoi, että on oikeastaan vain hyväkin, että koira harrastaa varastelua tässä tilanteessa: aivot joutuvat välillä keskittymään muuhun kuin vieraan tädin vahtimiseen.
Hissu saatiin hierottua ja uninen koira pääsi nukuksimaan.
Ja sitten Lemmy ☺ Eihän me hieromiseen asti päästy: tunti istuttiin hierojatädin kanssa vastakkain hierontapatjan päällä Lemmy meidän välissä istuen, lopussa jo maaten ja välillä uristen.
En taas oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta valitettavasti välllä piti nauraa ääneen - kyllä koirasta niin paljon tahatonta komiikkaa löytyi... Hierojatäti teki kaikkensa löytääkseen taskuistaan pienen pieniä nukkapallukoita, myslipatukan irronneita siemeniä, joita sitten yhdessä Lemmyn kanssa tutkivat suurella mielenkiinnolla: Lemmy pisteli kaikki poskeensa, mutta tällä taktiikalla tunnissa koira saatiin kuitenkin vähän rentoutumaan. Lemmy jo välillä vahingossa lipaisi vieraan tädin kättäkin, mutta heti kun koira huomasi, että voi itku mitä tuli tehtyä, se aloitti taas urinan. Voi meitä ☺
Seuraavaksi kerraksi meillä on jo kuitenkin toimintasuunnitelma valmiina: käymme ensin pienen kävelylenkin hierojatädin ja Lemmyn kanssa pihalla ja vasta sitten tulemme taas yhtä matkaa sisään. Hissu hierotaan ensin ja sitten onkin taas Lemmyn vuoro ja suunnitelmana on, että tällä kertaa hieroja pääsee jo koskemaankin koiraan... Saas nähdä...

Mutta palaillaan!


Ei kommentteja: