Aamulla heräilin Lemmyn itkuun ja pikaisen pukeutumisen jälkeen riensimme aamupissille ja suorinta tietä metsään. Aurinko ei ole näyttäytynyt, mutta ei sitä kaipaakaan - on se vaan niin ilo kun pääsee aamullakin metsään ilman otsalamppua. Elättelin vähän toiveita lähtiessämme, että saisimme olla taas ihan "keskenämme" tuon aamulenkin ja niinhän siinä kävi, ettei kukaan muu ollut viitsinyt lähteä tutuille poluillemme tarpomaan sunnuntaiaamuna ennen seitsemää ☺ Ihanaa! Eilisellä paivälenkillä polut jo hieman upottivat, mutta ilmeisesti yöllä on kuitenkin ollut sen verran pakkasta, että tänään oli kuin olisi asfaltilla kävellyt.
Eilen käytiin taas Lemmyn kanssa mummulassa (lue vanhempieni luona) busalla - Lemmyä jänskätti taas kovasti. Meillä oli auton vaihto keskustassa ja siellä odottelimme seuraavaa autoa kymmenisen minuuttia ja koira vapisi koko tämän ajan - namit sentään maistuivat, joten ihan älyttömässä paniikissa koira ei ollut.
Kyllä minulla tällä kertaa vähän sydäntä riipaisi matkan teko, mutta ei kai se auta kuin jatkaa - jospa koira kuitenkin ajan kanssa tottuisi tähän matkustelemiseen! Viime viikonlopun reissuhan meni kuitenkin jo ihan mukavasti, bussin vaihdon jälkeen koira jopa näytti katselevan ikkunasta maisemia vapisematta.
Isäntä haki meidät illalla pois, joten Lemmyn onneksi, jännitystä riitti vain yhteen suuntaan. Muistelin että viime vuonnakin pääsimme kulkemaan mummulaan metsän kautta vasta toukokuussa, sen verran pitkään lumi- ja jääpeite tuolla metsässä/pururadalla kestää, joten pari kuukautta meillä on tässä edessä vielä tätä pakollista busalla kulkemista. Onneksi mummula on Lemmylle se MAAILMAN MUKAVIN PAIKKA, niin rasittavan matkan muistot karisevat pois jo heti ulko-ovella. Eilenkin koiraa odotti siellä ihan uusi luu ja vartavasten oli käyty kaupassa ostamassa Lemmylle punaposkisia omenoita, joita sitten yhdessä "mummun" ja "papan" kanssa päästiinkin mussuttamaan. Kaiken evästämisen välissä Lemmy vaihtoi rapsuttajaa tiuhaan tahtii ja ainut mikä ihmetytti koiraa oli, kun mummu ei suostunut vaihtamaan pussuja ☺
Ollaan me ehditty käydä vähän koulunpenkilläkin eli arkitokoilemassa: edellis lauantaina ja nyt tiistaina. Harjoiteltiin taas kontaktissa kävelyä, odottamisia, sivuttain kävelyä ja ohituksia. Lauantaina sain tehdä Hiskin kanssa ja nyt tiistiaina Lemmyn kanssa. Hiskin kanssa ollaan edistytty kyllä ihan hurjasti tässä hallissa tehtävässä toisten koirien ja ihmisten ohittamisissa - kumpanakaan treenikertana Hiski ei ole kertaakaan tuntenut oloaan tukalaksi ja koko treeni menee ilman haukun haukkua! Tiistaina treenailin Lemmyn kanssa ja en tiedä onko se tuo iän karttuminen vai mikä, mutta Lemmykin ottaa kontaktia huippu hyvin verrattuna esim. viime syksyyn. Harmittaa kun ei ollut taaskaan kameraa mukana: tiistain treeneissä oli mukana aivan superihana lapinkoiratyttö ja päästiin harjoittelemaan odottamisia sekä istuen että maassa ja aivan tämän tytön viereen. Lemmyllä oli korvat päätä myöten ja ilme muutenkin melkoinen: ihan koko aikaa koira ei pystynyt pitämään minuun kontaktia vaan piti vilkuilla viereistä tyttöä - sain tehdä kaikkeni, etten olisi revennyt hihittämään, koira oli niin söpö ja sen naamasta näki miten vaikeaa paikalla pysyminen oli... Kertaakaan koira ei kuitenkaan karannut tyttöä nuuskuttelemaan, joten siinäkin on yksi osoitus, miten Lemmyn maltti on kasvanut puolessa vuodessa.
Minun ja Lemmyn torstainen agility oli peruttu, joten tässä tulee ihan mukava viikon tauko ja on jännä nähdä miten se vaikuttaa meidän ensi torstaiseen suoritukseen... Tuli torstaina muuten todistettua sekin, että ihan yhtä mielellään Hiski tuolla koulussa käy kuin Lemmykin. Isäntä vei meidät koululle ja ihmettelimme jo pihaan ajaessamme, että miten täällä ei näy auton autoa, ja niinhän koirakoulun ovessa oli lappu treenien peruuntumisesta äkillisen sairastumisen johdosta. Eihän siinä sitten muuta kuin auto ympäri ja kohti kotia: Lemmy kuskin ja "pelkääjän paikan" välisellä käsinojalla seisten ja ulisten - pää pyöri puolelta toiselle vinhaa vauhti ja silmät olivat lautasen kokoiset: MITÄ, MITÄ, MITÄ???? Hiski oli takapenkillä nenä ikkunassa pitäen puolta kovempaa älämölöä kuin Lemmy: MITÄ, MITÄ, MITÄ???? ja hätääntyneenä minua vilkaisten: EI KOULUA???? Kilometrin ajon verran koirapojat eivät olleet uskoa, että ei päästä kouluun, mutta sitten kummatkin vihdoin rauhoittuivat. Hiskikin pisti takapenkille pitkäkseen kääntäen selkänsä meille aivan kuin sanoen, että pitäkää koulunne, höh... ☺
Mutta nyt aamukahville - aurinkokin alkoi juuri paistaa, joten taidankin hörppäistä tämän vuoden ensimmäiset aamukahvit lumen peittämällä takaterassilla!
Kahvittelemisiin!
 |
| Emäntä ja Lemmy takapihalla elokuu 2010. Kuva Eija P. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti