Lähdettiin koirapoikien kanssa aamuiselle metsälenkille tasan kello seitsemän - 16 asteen "pikku" pakkasessa. Oli vielä vähän hämärää, mutta metsään päästyämme aurinko nousi!
Olipa taas mahtava lenkki: ketään muita ei ollut vielä liikenteessä, polut ovat tosi hyvässä kunnossa ja nouseva aurinko värjäsi koko itäisen mäntymetsän kirkkaan oranssiksi. Olisipa taas ollut kamera messissä.
Nyt tässä jo juodaan aamukahvia ja kirjoitellaan sepustuksia parin seuraavan silmäparin kera...
Elämä on hemmotellut Hissua jo koko kuluneen viikon: kaatoivat läheisen voimalinjan läheisyydestä metsää ja niinpä Hissu on saanut päivälenkeillä iloita yllättävästi kasvaneista keppivarannoista - isäntä onkin nyt jo varta vasten suunnannut lenkit voimalinjan alta, jotta on päässyt heittelemään keppejä oikein olan takaa - tällä kertaa sekä kuvainnollisesti että oikeasti ☺ Hissu onkin jo sitten kotiin palattua poikkeuksellisesti näyttänyt jopa pieniä väsymyksen merkkejä...
Viikko on muuten sujunut ihan kotioloissa: torstaiset minun ja Hissun agiharkat peruttiin treenitilan puutteen vuoksi, eli Polleparkin maneesi on yhä käyttökiellossa. Iloisena otin vastaan viestin, että ensi torstaina ja toivon mukaan siitä eteenpäinkin pääsemme harkkoihin Killerille JATn hallille.
Peruuntuneiden treenien ja viime treenien epäonnistumiseni myötä otinkin haasteen vastaan ja olen harjoitellut kotona Hissun ohjaamista vauhdissa vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle (ulkonahan olisi ollut aivan liian helppoa harjoitella). On ollut haasteellista ja hauskaa eli meidän koko "suuri" viisi metriä pitkä, puolitoista metriä leveä eteis/olohuone-yhdistelmä on pyhitetty ohjaus treeneille. Lemmy on jätetty istumaan keittiöön "odota"-käskyllä ja Hissun olen istuttanut ulko-oven eteen odottamaan. Kun olen ehtinyt harpata pari metriä olen vapauttanut Hissun "odota"-käskystä "mennään"-käskyllä ja ohjannut koiran namin avulla vierelleni ja olemme jatkaneet matkaa rinnatusten aina takaovelle saakka. No joo - Hissu on ollut PIKKUISEN innoissaan.... Mennään-käskyä ei oikein malteta odottaa, joten koira irtautui mukaani jo melkein heti ja vauhtimmekin kasvoi jo pieneksi hölkäksi - tässä vauhdissa meidän maximi treenimatkamme viisi metriä on aika lyhyt ☺ Loppu aikana minun naurun pyrähdykseni ja Hissun innostunut tuhina jo houkuttelivat Lemmynkin kurkkimaan keittiön ovelta, että mitä kummaa ne oikein siellä hommaa... Viimeisillä kerroilla meno oli jo sen verran hulvatonta, että jätin suosiolla "odota"-käskyt pois ja ainoastaan seurautin koiria, kumpaistakin omalla puolellaan ja kummatkin saivat vaivannäöstään raksupalkan... Ei se mitään, saatiin kuitenkin harjoiteltua ja minun mahalihakseni saivat hyvät jumpat kaikesta nauramisesta. Tänä viikonloppuna ehkä suuntaamme kuitenkin ulos...
Keskiviikkonahan oli ehdottomasti tämän vuoden kaunein auringonpaisteinen päivä ja torstaina sovimmekin isännän kanssa, että lähden töistä tuntia aikaisemmin, jotta ehdimme tehdä jossakin vähän kotoa kauempana päivännäöllä perhelenkin metsään. Vesisadehan alkoi sitten tietysti jo aamupäivällä eikä tauonnut ennen iltaa. Päätimme vaihtaa aiotun metsälenkin sitten höntsäys-painotteiseksi retkeksi samaan metsään, jossa olimme aiemmin olleet jälkikurssilla. Yllätys, yllätys: metsätie, jolla olimme kesällä käyneet lenkkeilemässä ja jälkeä tekemässä olikin muuttunut kaupungin ylläpitämäksi hiihtoladuksi, joten eihän meillä ollut sinne sitten mitään asiaa. Pettyneinä jatkoimme matkaamme, mutta onneksi kilometrin eteenpäin ajettuamme löysimme oikein lupaavan leveän polun, jota oli joskus ajettu moottorikelkalla ja ura näytti olevan vieläkin hyvässä kunnossa. Hissu haukkui innosta jo heti autosta ulos päästyään, mitä tapahtuu tosi harvoin ja Lemmynkin askeleessa oli taas sitä pentumaista innostusta. Jos osaisivat puhua kummatkin olisivat varmaan huutaneet yhteen ääneen "höntsälle, höntsälle... "
Aikamme uraa tallusteltuamme se yllättäen loppuikin risteävään ajotiehen, joten ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Rapiat 20 minuuttia kului: ajallisesti huono lenkki, mutta onneksi uusi polku ja uudet tuoksut innostivat karvakorvia niin paljon, että älytön höntsäys, juokseminen ja Hissun lumipenkassa olevien keppien kaivaminen taatusti polttivat koirien energiaa jo niin paljon, että päätimme suunnata takaisin kotiin. Ja tietysti mikä ihaninta - koirapojilla tuntui olevan tosi hauskaa. Hieno lenkki - isäntä ja emäntäkin nauttivat...
Ai niin, viime lauantaiseen vuodatukseen liittyen: arki-iltaiset privaattilenkit ollaan Hissun kanssa tehty nyt normipannalla ja koira ei vedä!!! Eli meidän lähes kuukausen kestäneet treenaamiset ovat tuottaneet tulosta. Hyvä Hissu!
Nautitaan keväästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti