sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

31/3/2013: Aamuretki Hiihtomaahan

Huomenta, huomenta!

Pitkäaikainen haaveeni aamulenkistä&kahveista HalssilanHiihtomaassa on nyt sitten vihdoin ja viimein toteutunut!
Lemmyn kanssahan teimme ensimmäisenä talvena pari retkeä tänne, mutta motivaationa oli enemmänkin polkujen avaaminen metsään kuin pelkästään kuumasta juomasta ja seurasta nauttiminen.

Illalla jo varoittelin isäntää, ettei hätäile, jos meitä ei aamusella kotona näy hänen herättyään, vaikka kello olisikin jo vähän enemmän - meillä on retkipäivä ☺

Seitsemän aikaan heräsin, pakkasin repun - karvakorvia en sentään reppuun laittanut... Käytännön syistä aamukahvi vaihtui kuumaan kaakaohon, mutta se nyt ei tämän retken ihanuutta lainkaan vähentänyt...
Sen verran innoissani olin, että menomatkalla ei ehditty heitellä keppejä eikä höntsätä, emäntä vei ripein askelin ja pojat seurasivat jäljessä...

Isännän kanssa jo illalla puhuimme, että toivottavasti herään mahdollisimman aikaisin, koska minun haaveenani oli hiihtomaa ilman ainuttakaan ylimääräistä ihmistä, koiraa, kissaa... Povasimme kyllä, että kun on kyse minusta, niin ainakin yksi humalainen aamu hönössään sinne tiensä löytää, pari luokkaretkiryhmää ja vähintään yksi tietyömaa on hiihtolatujen lähelle noussut, jotta pääsen kiertämään reisiin asti ylettyvässä lumessa työmaan ☺ Ei onneksi kuitenkaan... Hiihtäjiä oli jonkun verran, mutta niistähän ei meille haittaa ollut ja todennäköisesti ei meistäkään heille.


Lemmy tarkistaa eväät
Pojille olin pakannut evääksi parit raksutikut, mutta Lemmy löysi jo heti minun evääni tarkastettuaan maasta puoliksi jäätyneen makkaran, joka sitten olikin niin ihana ja haasteellinen, että sain heitellä palloa yksikseen Hissulle, Lemmy karkasi makkaran kimppuun aina kun ehdin selkäni kääntää...

Hiihtomaassa

Parikymmentä minuuttia ehdimme nauttia paikan hiljaisuudesta nautiskellen eväistä ja palloa heitellen, mutta sitten aukun laidalle jo ilmestyikin täti koiran kanssa kädet puuskassa seisokelemaan ja tuijottamaan meitä. Minä keräilin tavarat reppuun ja suuntasimme takaisin metsään...

Tulomatkalla koukkasimme kotiin rakkaan hakkuuaukkuni kautta ja maltoin jopa pysähtyä heittelemään keppiä pojille ja vähän kuvailemaan.


Kuva-arvoitus: etsi kaksi perroa ja yksi keppi



Loput kaakaot ja hiihtomaassa syömättä jääneet eväät einestinkin sitten takapihalla ihanassa aamu auringon paisteessa ja lämmössä - sehän on synti, jos eväät pitää kotiin syömättä viedä!

Mukavaa oli, ensi viikolla uudestaan!

Ei kommentteja: