Toissa yönä oli satanut ensi lumi maahan. No tokihan puhuimme kolmesta millistä, mutta ensi lumi kuitenkin. Minä olin onnesta soikeana kymmenen tuntia: aamulenkki ehdittiin käydä vielä samoilemassa lumisia sammalmättäitä väistellen, mutta iltapäivällä kaikki lumen tapainenkin oli sulanut pois. Odotus siis jatkuu!
Tilasin Hissulle synttärilahjaksi mittojen mukaan neulotun villapaidan. Valitettavasti ei ihan synttäriksi ehtinyt, mutta nyt viikolla päästiin jo ensi sovitusta kuvailemaan...
Eipä voisi paljon söpömpää paitaa söpölle ukolle olla!
Tämä viikko meni myös päivittäin pähkäillessä, että vieläköhän sitä uskaltautuisi trimmeriin tarttua? Turkit ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja Hissullakin hännän tyvikohta oli jo yhtä huopaantunutta laattaa, jonka ajattelin jo kohta kiristävän ihoa. Eilen laitoin trimmerin laulamaan ja nahkarotat tekivät paluun jo kolmannen kerran tänä vuonna:
Hissu jaksoi urheasti tasapainoilla kannollakin, kun tarpeeksi houkuttelin...
Jos rakastaa lyhykäisiä metsäretkiä on minulla siihen nyt oivalliset kaverit valmiina, mutta onneksi jossakin päin taloa on kassillinen talvitakkeja ja mantteleita, joten pieni toivo vielä elää, että kaverit suostuvat pidemmillekin lenkeille ennen turkin kasvamista 😁
Eli lunta ja turkin kasvamista odotellen, Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti