Koko viikkohan on ollut tosi helteinen ja alkuviikosta sain viettää pari vapaapäivääkin : )
Maanantaina lähdettiin käymään ruokakaupassa Vaajakoskella, jonne on meiltä vajaa kolmisen kilometriä: menomatka käveltiin Lemmyn kanssa, mutta ostettuani repullisen ruokaa lähdin suosiolla paluumatkalle bussilla... samalla taas saatiin totutella tähän lähimatkailuun. Lemmyä pelotti nyt autossa enemmän kuin koskaan. Sai lähes paniikkikohtauksia ja sain pitää kiinni kaksin käsin valjaista, ettei olisi loikannut bussin käytävälle - 10 minuuttinen matka tuntui tosi pitkältä. Nyt minun täytyy vain alkaa tekemään näitä yhteisiä "lähiturismi" matkoja useammin, jotta päästää pelosta lopullisesti. Edelliskerrallahan Lemmy jo melkein nautti matkasta: johtui varmaan siitä, että silloin pääsimme takimmaisille penkeille, joista oli tosi hyvät näkymät pihalle sekä sivuikkunasta (ikkuna lattiasta kattoon) että esteetön näkymä bussin etuikkunaan.
 |
| Pussi (kuva kartanotila.blogspot.com) |
 |
| Rengas - me trenattiin vielä vain irtonaisella renkaalla (kuva: estekalusteet.fi) |
Ja sitten rengas: yksi täti piti pelkkää rengasta pystyssä, ohjaaja piti kiinni Lemmyn hihnasta ja emäntä itse oli lelun kanssa renkaan toisella puolella houkuttelemassa: Lemmy haukkui vierasta tätiä ja katsoi aina välillä minua, että tee nyt sinäkin jotakin, ettei tuo vieras täti koske minuun... Kerran koira meni tälläkin kokoonpanolla renkaasta, mutta suosiolla otimme tähänkin tauon.
Palasimme pussin luo ja saimme tehtyä vielä pari hyvää suoritusta - Lemmy oli kyllä aika pelokkaan näköinen ja oloinen, mutta niin se vaan kulta meni pussista vielä pari kertaa läpi. Oli ihanaa kun oli kannustusjoukotkin mukana - tunnelma oli kuin nyrkkeilykehässä: joka erän (suorituksen) jälkeen Lemmy sain vettä ja paljon taputuksia ja kehuja : ) Ainoastaan hammassuojusten vaihtaminen puuttui...
Palasimme vielä renkaaseen tunnin lopussa: yksinkertaistimme asioita sen verran, että kouluttaja piti rengasta pystyssä, Lemmy sai olla vapaana (kylläkin hihnaan kytkettynä) ja minä houkuttelin renkaan toisella puolella poikaa lelulla: ja niin se vaan taas alkoi luistaa kuin vettä vain - kolme täydellistä suoritusta putkeen!!! Katsomo hurrasi ja emäntä loisti ylpeydestä!!!
Minullahan menee näillä tunneilla keskittyminen täysin Lemmyyn, joten yleensä en kuule enkä nää mitään muuta. Tulomatkalla kävimme vielä agility-kahvilla vanhempieni kanssa (perheemme motto onkin, että ei ole niin huonoa syytä olemassa, etteikö sen varjolla voisi käydä kahvilla). Oli tosi kiva kuulla vanhempieni kommentteja treenistä: ensinnäkin hekäänhän eivät ole ikinä nähneet agilitya, joten jo tämä oli heille täysin uutta, mutta olivat tosi ylpeitä Lemmystäkin:
* koirastahan näkee miten sitä pelottaa ja sitten kuitenkin se voittaa pelkonsa ja ihan nauttii tekemisestä. Ja suurin pelko ja huoli koiralla on ne kurjat vieraat ihmiset, jotka lähentelee...
* Lemmy hoksaa ja oppii asioita tosi nopeasti, vaikka pelottaisikin...
* Lemmy käyttäytyi kaikista koirista kuulema rauhallisimmin, kun odotimme vuoroamme - Lemmyhän on nyt pariin otteeseen makoillutkin odotusajan, mikä on ihan uutta!!! Tauoilla olenkin nyt entistä enemmän harjoittanut kontaktia: agilitykin mennään melkein vain lelu kannustimena, mutta näillä tauoilla ja ennen treeniä aktivoin koiraa nameilla sekä kontaktin ottamiseen että vähän lämmittelyynkin - mikä tahtoo kyllä unohtua valitettavan usein...
Tilasin kannustusjoukot tulemaan toistekin.
Keskiviikkona oli tosi lämmintä: klo 15 mittari näytti 29 astetta, joten jätimme haku-treenit väliin ja vietimme illan ihanasti takapihalla rentoutuen.
Torstaina päästiin Pumien kanssa agilitya treenaamaan koirakoululle, jossa olimme käyneet kaikki TOKO-kurssimmekin. Hypyt ja putki menivät mukavasti ja oli taas tosi mukava treenata: muutenkin pieni ryhmämme jaettiin kahtia ja meidän lisäksemme ulos treenaamaan jäi vain pari koirakkoa. Sisällä treenattiin kepit ja aivan uutena meille A-este. Kepit meni samoin kuin muissakin treeneissä: Lemmy kyllä tekee kun lelulla houkuttelee, mutta ilo siitä vielä puuttuu täysin, koska mukanahan on aina kouluttaja, jota Lemmy karttaa viimeiseen asti.
Mutta tuo A-este - HuhHuh!!! Esteen korkein kohta oli niin korkealla, että sain kurkottaa nameja Lemmylle, jotta olisin ylettänyt. Lemmyä pelotti jo se kun muut tekivät ja este kolisi HIRVEÄSTI... Kouluttaja on tosi ihana ja pyysi muut poistumaan hallista, jotta saimme tehdä estettä näin ekaa kertaa ihan rauhassa. Nameilla lähdettiin liikenteeseen, eli houkuttelin Lemmyn nameilla estellee - kouluttaja ohjasi koiraa hihnalla etenemään suorassa ja piti peffasta kiinni estäen liukumisen taakse päin. Ja niin se Lemmy vain ekaa kertaa teki A-esteen!!! Teimme toisen kerran heti perään ja silloin minun piti jo yrittää hidastaa koiran alastuloa, kun näytti, että laittaa juoksuksi... Voi nenä, että minä olin ylpeä... Minä itse olin satavarma, että me ei koskaan saada tehtyä (edes näin avutettuna) A-estettä ja seuraava mitä suuresti epäilen on kiikku... No se kokeillaan kuulema ensi torstaina.
 |
| A-este (agility-säännöissä oli korkeutena 170 cm - huhhuh!!!) (kuva: estekalusteet.fi) |
Perjantaina pidettiinkin sitten ukkosta kotosalla. Haaveena olisi tämän viikonlopun aikana päästä Lemmyn kanssa vielä jonnekin rannalle kokeilemaan vesinoutoa damilla. Toivotaan, että ukkoset pysyvät loitolla, niin päästäisiin vesileikkien pariin : )
 |
| Joo... kyllä ne muut rentoutuu, mutta Lemmyn täytyy vahtia helteistä huolimatta... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti