Se on taas lauantai-ilta, että pätkähti... Viikkoa ollaan vietetty taas tokoilun ja pieni muotoisten lomareissujen merkeissä.
Keskiviikkona päästiin Lemmyn kanssa Lemmy-stadionille tokoilemaan veskarien kanssa. Kaksi ja puoli tuntia meni tosi nopeasti ja ainoastaan hämärtyvä ilta ja kentälle syttyvät valot saivat meidät hätkähtämään, että varmaan pitäisi kotiinkin kohta suunnata, vaikka sekä omistajilla että perroilla olisi vielä harjoituksiin virtaa riittänytkin. Tiedän että tylsistytän teitä, mutta oli taas tosi mukavaa!!! Lemmy saattoi olla toista mieltä aina välillä, kun joutui odottelemaan vuoroaan kentän viereiseen mäntyyn sidottuna ja syytteli minua kova äänisesti ulisten siitä, että aina kaikki muut saa tehdä paitsi hän... No, onneksi sitten aina tuli Lemmynkin vuoro, eli pitkäveteinen odottelu palkittiin ☺
Vaikeuskerrointa ei ainakaan näistä treeneistä puuttunut: lähi puistossa leikkivät lapset, kentän viereisellä asfaltilla skeittaavat pojat ja Lemmyn kauhistukseksi kauko-ohjattava auto pojan viikareilla ja joka oli tietenkin pakko ohjata kohti meitä treenaavia ihmisiä ja koiria ☻
Taas pitkästä aikaa aloiteltiin odottamisilla. Enpä yhtäkkiä tiedä ihanampaa näkyä kuin viisi perroa vierivieressä kentällä keskittyneet katseet suunnaattuna omistajiinsa. Joitakin varaslähtöjä tuli ja Lemmynkin kanssa treenaamisesta oli sen verran aikaa, että koira häiriintyi ja nousi korvat päätä myöten seisomaan ja katseli ihmeissään muita koiria ja välillä minua kysyen, että mitä tässä nyt oikeastaan pitikään tehdä.
Jatkettiin luoksepäästävyystreeneillä, joista me Lemmyn kanssa jättäydyttiin pois suosiolla sekä häiriötreenillä, jossa olimme kaikki ympyrässä ja koirat sivulla istumassa. Tarkoitus oli saada pidettyä katsekontakti yllä koiraan siitä huolimata, että treenin vetäjä Emmi käveleksi meidän keskellämme. Lemmyä jännitti ja katsekontakti oli liikaa pyydetty. Sain pidettyä koiran kyllä vierelläni, mutta välillä Lemmyn ahdistus kävi niin kovaksi, että koira nousi seisomaan ja takaisin istumaan meno oli melkein mahdotonta. Harjoituksen loputtua kävinkin kullan kanssa pienen jäähyttelylenkin kentän laidalla, jotta Lemmy sai purettua pahimman jännityksensä kentän viereisen pöpelikön nuuskutteluun.
Jatkoimme edelleen ympyrämuodostelmassa ja nyt oli vuorossa toisten koirien ohittelua kontaktissa. Lemmyn kanssa jaksettiin hienosti pitää kontakti yllä toisten meitä ohitellessa, mutta toisten ohittelussa Lemmyn katse tahtoi vain hakeutua muihin ihmisiin ja sain tehdä tosissani töitä, jotta koiran mielenkiinto jaksoi säilyä minussa.
Seuraava harjoite sitten olikin Lemmylle mieleen: leikkimisen harjoittelua. Lemmykin pääsi vetämään nyt lelua sydämensä kyllyydestä kanssani ja oli niin innoissaan, että kävi välillä jo leikkimässä muidenkin tätien kanssa. Minun ♥ suli taas kerran - saatiin Lemmylle kokemusta siitä, että ihmisetkin voivat olla tosi mukavia...
Viimeiseksi harjoiteltiin Lemmyn ja minun uutta lempparia eli sitä ruutua: koira hakeutuu kentälle nauhasta ja "tötsistä" tehtyyn ruutun, menee maahan ja hakeutuu käskystä omistajansa viereen.
(Tässä vielä toko-koesäännöistä tarkka kuvaus kokeessa suoritettavasta liikkeestä:
"VOI – 5 Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo seuraamaan
Tarkoitus: Koira ohjataan määrätylle paikalle, jossa se odottaa makaavassa asennossa kutsua ohjaajan viereen seuraamiseen.
Suoritusohje: Ohjaaja käskee koiraa menemään n. 25 m:n päässä olevaan merkittyyn ruutuun (3 m x 3 m), jossa koira käsketään maahan. Ohjaaja kulkee kohti koiraa ja kääntyy n. 2 m:n päässä koirasta oikeaan/vasempaan. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kääntyy oikeaan/vasempaan kohti lähtöpaikkaa. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kutsuu koiran mukaan seuraamaan. Lähtöpaikalla ohjaaja pysähtyy ja koira istuu perusasentoon")
Mehän ollaan Lemmyn kanssa vasta siitä pisteessä, että Lemmy hakeutuu käskystä ruudussa olevan ruokakupin luokse ja sitten laitetaan bileet pystyyn, eli koira kehutaan maasta taivaaseen.
Torstaina oli koirakoululla taas meidän "perhetreenit" eli pohjatyökurssin toinen kerta. Minä tein Hissun kanssa ja isäntä Lemmyn. Vaikeuskerrointa nostettiin näissäkin treeneissä sille tasolle, että minunkin silmäni tuskin pysyivät kuopissaan... Eli odottamista monen monessa muodossa.
Aloitettiin normi odottamisella ja vaikeutettiin harjoitusta niin, että jokainen vuorostaan kutsui koiran luokseen ja palautti sitten takaisin riviin odottamaan.
Kolmas harjoitus tehtiin niin, että rivin oikean puoleinen treenaaja vapautti koiransa, seuruutti tämän rivin viimeiseksi ja käskytti taas odottamaan rivin jatkoksi. Tätä toistettiin niin kauan, että kaikki rivissä olijat olivat saaneet tehtyä harjoituksen.
Neljännessä versiossa koira vapautettiin odottamisesta ja seuruutettiin pujotellen kaikki muut "odottajat". Minulla oli aika kuumat oltavat: seisoin Hissun edessä metrin päässä ja tein kaikkeni, että kontakti ei pääsisi katkeamaan. Hissu välillä vilkuili ohittavia koirakoita, mutta yhtään urinaa tai haukkua ei koira päästänyt, eli selvisimme treenistä aivan uskomattoman hyvin.
Toisena treenattiin seuraamista eli koiran seuruuttaminen ohitellen toisia koiria sekä vaikeutettuna niin, että kouluttaja oli ripotellut kentälle pehmoleluja, dameja ja kaikkea muutakin mikä nyt vain voisi koiraa kiinnostaa. Hissulla ja minulla meni tosi hyvin. Sivusilmällä näin, että Lemmy ei pystynyt MILLÄÄN vastustamaan joitakin pehmoleluja - tämä harjoitus oli varmaan Lemmylle pahinta mitä voi olla keskiviikkoisen veskari-treenin jäljiltä, missä oli laatikollinen leluja, joita Lemmy pääsi vapaasti nuuskuttelemaan ja riepottelemaan.
Kotiläksyksi saatiin vähintään 2,5 minuutin odottamisen saavuttaminen ja extra harjoituksena kahden koiran omistajille opetella vapauttamaan ainoastaan toinen koira - kutsua luokseen ja palauttaa odottamaan. Tällä välin toisen koiran pitäisi malttaa olla paikallaan liikkumatta.
HuhHuh - tulevalta viikolta ei siis ainakaan treenit lopu!
Ja vaikka treenit unohtuisivatkin, leikkihetkijä ei sovi jättää ikinä väliin ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti