Viikon sairastelun jälkeen kävimme ensimmäistä kertaa Lemmyn kanssa tunnin metsälenkin aamulla. Viikossa kevät oli ehtinyt jo metsäänkin: aurinko nousi parahiksi puiden takaa ja lintujen laulukuoro oli mitä parhaimmillaan.
Sain Lemmynkin "nauramaan" tekemällä kuperkeikan liukkaalla polulla : )
En tiedä muista koirista, mutta Lemmylle kaikista hauskinta mitä ihmisten kanssa voi tehdä, on iloita heidän onnettomista edesottamuksistaan sillä hetkellä kun kahden jalan tasapaino pettää ja mielellään vielä niin, että ihmiset mätkähtävät selälleen! Lemmyn häntä heiluu ja ilosta pomppiminen ei tahdo lakata millään - olen yrittänyt joillakin kaatumiskerroilla houkutella Lemmyn vetämään minut ylös hangesta, mutta se on turhaa... Sen kerran kun emännänkin näkee selällään tai kyljellään maassa täytyy ottaa kaikki ilo irti ja se ei tarkoita sitä, että sitä ainakaan ylös auttaisi... Lemmyllä on näihin hetkiin oikein oma erikoinen "hymynsä", mitä valitettavasti ei ole vielä onnistuttu ikuistamaan. Ei mene kauaa kun nuo polut alkavat olla petollisia ja me ihmispolot alamme molskahtelemaan polviamme myöten hankeen eli Lemmylle ainakin koittaa ilon päivät!!! Viime keväänä eräänkin kerran meillä oli ilo irti, kun emäntä molskahti hankeen ja varsinkin kun kävi vielä niin hyvä tuuri, että se kenkäkin jäi hangen vangiksi! Siinä sitten tasapainoilet yhdellä jalalla ilman kenkää ja Lemmy hyörii ympärillä voitontanssiaan...Voi meidän Vili Vilperi!
Lähdin kameran kanssa päivälenkille, jotta saisin napattua Lemmystä joitakin kuvia - ilma oli mitä parhain päämäärättömään vaelteluun ja kuvaamiseen. Laitoin oheen joitakin otoksia.
 |
| Kukkulan kuningas, vaikka kukkulaa ei kuvassa näykkään. |
 |
| Tarkkailua |
 |
| Huilaushetki |
 |
| Kohta kotona |
Joo, olemme nyt laiskotelleet TOKOilujen ja ohittamisten kanssa, mutta huomenna me ryhdistäydytään ja lähdetään treenailemaan heti alkuillasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti