Enpä muista milloin viimeksi olisi hymyilyttänyt niin sateen tuleminen: ilma tuoksui jo ihan keväälle ♥
Tänään menimme Lemmyn kanssa kyläilemään vanhempieni luokse ja Lemmy pääsi ihmis-pappansa kanssa piiitkälle kahden tunnin metsälenkille. Lemmy oli uusista hajuista niin innoissaan, että veti hihna kireällä. Olen joskus sivulausessa maininnut kyläreissulla, että tuohon vetämiseen kannattaa reagoida niin, että matkanteko yksinkertaisesti pysähtyy siihen paikkaan ja jatketaan vasta kun hihna löystyy ja koira ottaa katsekontaktin. Isäni oli mennyt vielä astetta pitemmälle - hän kutsuu Lemmyn sivulleen istumaan ja siinä pidetään tuumaustauko ja vasta sitten jatketaan matkaa. Meillä ilmeisesti on suvussa piileviä koirankouluttajan kykyjä! Isä oli saanut jo tänään Lemmyn kulkemaan vetämättä metsässä.
Voi kun minun sydäntäni lämmittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti