Eilen ilalla leivottiin karvakorvien avustuksella Runebergin torttuja: Hiski oli apukokkina
 |
| ... hyviä tuoksuja... |
Tämä aamu ei sitten ollut ihan niitä mukavimpia - mutta onneksi päivä sen kun parani näin iltaa kohden: herättiin seitsemän pintaan kahden koirapojan hätäiseen itkuun ja takaoven matolla odotti kämmenen kokoinen hätä-kakkakasa. Hiskillä tuntui olevan vieläkin tosi suuri hätä, joten kaappasin hänet ensimmäisenä hihnan päähän, Lemmyn itku näytti loppuvan kun tyytyväisenä totesi saaneensa meidän hereille...
No niinhän siinä sitten kävi, että aamupäivä juostiin Hiskin kanssa hätäkakalla takametsässä ja välillä ohjailin/kantelin oksentavaa koiraa vessaan ja isäntä toimi pääsiivoojana. Vähän näytti siltä, että eilisellä metsäretkellämme Hiski oli ehtinyt jossakin välissä syödä pienen männyn, neulasten määrästä päätellen - ei siis ihme, jos mahassa vähän möyrysi...
En tiedä sainko sympatiataudin koiralta vai liiallisen annoksen Runegergin torttuja, mutta mahatauti iski itseeni pari tuntia heräämisen jälkeen - Lemmy tassutteli huolestuneena emännän ja Hiskin jäljillä vessaan ja taas vessasta olohuoneeseen - välillä kävi nuolaisemassa pikkuveikan suupieltä aivan kuin lohduttaen - eli hoiti huolestuneen isoveikan tehtävän paremmin kuin hyvin. Minua tapitti silmät suurellaan ja minä vakuuttelin, että kaikki on ihan hyvin, vaikka emäntä onkin vähän huonovointinen...
Aamupäivä vietettiinkin sitten Hiskin kanssa makuulla: koira pedissä isännän norjalaisvillapaitaan käärittynä ja minä sohvalla omaan peittooni. Isäntä ja Lemmy kävivät vuorotellen meidän sairastuneiden luona tsekkaamassa, että olemme vielä hengissä.
Iltapäivällä oli itselläni vielä sen verran heikko olo, että isäntä lähti käymään päivälenkin Lemmyn kanssa ja me jäätiin Hiskin kanssa kotiin. Hiskillä häntä vispasi jo siihen malliin, että testattuani ensin koiran ruokahalun maksamakkaran palalla, totesin huonon olon kaikonneen.
On tosi harvinaista, että ollaan Hiskin kanssa kotona kahdestaan, joten pakkohan meidän oli keksiä jotain mukavaa:
ensin piilottelin Hiskille nakin paloja ympäri taloa. Hiski malttoi odottaa jopa keittiössä koko kätköjen teon ajan ja sitten päästiinkin harjoittelemaan etsimistä ihan ensimmäistä kertaa: vähän koira hapuili, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Lemmyn etsimisleikkejä seuraamalla koira on jo päässyt jyvälle tästäkin hommasta: vähän aikaa meni että Hiski tajusi, että mitä se emäntä oikein viittoon, mutta kaikki nakkikätköt löydettiin!
Sitten siirryimme olohuoneeseen leikkimään uunituoreella kilpikonnalla - harvoja saaliita, jotka ovat näin iloisen näköisiä saalistuksen aikana ☺
 |
| ... joko aloitetaan - uhri on transsissa... |
Leikin lomassa piti aina välillä vähän poseerata kamerallekin...
Nyt vietellään iltaa hissukseen ja valmistaudutaan tulevan viikon "koitoksiin":
tiistaina TOIVON MUKAAN päästään aloittelemaan Arkitoko 2-kurssi. Vielä ei ole tullut vahvistusta koirakoululta, mutta pidetään peukkuja.
Paranemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti