Että mitäs meille?
Voi mahoton, että on itikoita!
Voi mahoton - kohta on juhannuskin...
Voi mahoton, että emännällä on lahjakkaat koirapojat! Mitäs muuta?
Kyllä se tämä aika menee hurjaa vauhtia! Kohta ollaan keskikesässä, Hissun agilityn alkeet on jo puolivälissä ja tulevana maanantaina on viimeinen Lemmyn jälkikurssin tunti... Minä istuttelin esikasvattamani daaliat viikonloppuna ulos ruukkuihin, mutta nämä harrastukset tuntuvat nyt vievän sen verran aikaa iltaisin, että en tahdo muistaa käydä edes kastelemassa näitä vaivalla ja rakkaudella kasvattamiani daalioita! No ei se mitään - jos kuolevat niin sitten haetaan marketista uudet tilalle ☺
Hiskin kanssa ollaan nautittu edelleen agility-tunneista ja joka tunti on tullut jotakin uutta:
 |
| Kuva: Estekalusteet.fi |
* pussia tehtiin jo edelliskerralla: Hissua ei ujostuta yhtään! Vielä ollaan siinä vaiheessa, että minä raottelen pussin suuta, jotta koira ei juokse vielä täysin pimeään pussiin.
* A-este: tätä harjoiteltiin eilen ekaa kertaa - Hissu vähän mietti aluksi, että onkohan tämä nyt ihan o.k., mutta kun kannustan koiraa, se tekee jo vauhdilla ja häntäheiluen!
Kaiken kaikkiaan meillä menee tosi hyvin - koira ja emäntä tuntuvat nauttivan yhtä paljon!
Nyt meillä onkin juhannustauko ja jatketaan harjoituksia reilun viikon päästä.
Voi Lemmy kulta - jälki menee koiralta superhyvin! Emännän aika menee lähinnä hyttysiä vastaan taistellessa, mutta turhaan, joten napsin suosiolla allergialääkkeitä estääkseni pahimman kutinan... Olen varustautunut nyt jo parina iltana koivun oksilla, joilla yritän epätoivoisesti ajaa suurimman parven ympäriltäni pois ja olla kuitenkaan häiritsemättä Lemmyn suoritusta. Jokaisena kouluiltana on tietysti satanut vettä, mikä on vielä ruokkinut näiden riiviö itikoiden ruokahalua!!!
En ole tehnyt jälkeä ihan niin tiheään tahtiin kuin olisi varmaan ollut tarkoitus: viime viikolla ja vielä maanantaisen koulutunnin jälkeenkin koira on oksennellut - en tiedä onko tämä suuresta innostuksesta johtuvaa vai oikutteleeko maha. Nyt pidettiinkin sitten suosiolla parin illan tauko. Tänä iltana käytiin tekemässä pari jälkeä, koira ei syönyt namin namia jäljeltä eikä oksentanutkaan - olipa helpottunut olo!
Jälkikurssi menee hurjaa vauhtia eteenpäin: maanantaina aloimme jo harjoittelemaan niin, että koira saa etsiä jäljen itse. Luovuimme siis siitä aloituskohdasta: isosta kasasta raksuja, joka oli tallottu maahan ja sen sijaan aloitin jäljen teon lennosta ja koira etsii nyt itse jäljen maastosta. Vien toki koiran metrin päähän jäljestä ja annan etsi-käskyn, mutta muuten en enää koiraa auttele.
Meni meillä vähän metsäänkin harjoittelu - kiitos ahnehtivan emännän: tarkoitus oli, että jättelen vähitellen nameja pois jäljeltä, jotta koira seuraisi jo osittain pelkästään ihmisen hajujälkeä, mutta minä tietysti jätin aivan liian isoja aukkoja namittamatta ja tein liian vaikeaa jälkeä Lemmylle - Lemmy kyllä pysyi jäljellä, mutta joutui tekemään tosi pitkään töitä, että löysi aina jäljelle takaisin. Kouluttajan ohjeiden mukaan palasin takaisin jäljen namittamiseen ja nyt me lähdetään ihan pikku hiljaa vaikeuttamaan jälkeä. Tänä iltana koira oli jo niin keskittynyt jälkeen, että sitä eivät häirinneet edes toiset koirien ulkoiluttajat.
No, mutta nyt saa hehkutus loppua! Olen vain niin kamalan iloinen, että kummallekin koirapojalle on ilmeisesti nyt löytynyt jotakin extra-kivaa, josta todella tykkäävät.
Parastahan tässä meidän elämässä kuitenkin on se ARKI!!!
Ei temppuiluja, ei etsiskelyjä - ollaan vaan: nautitaan metsälenkeistä, rapsutuksista ja kesästä - mitä parhaimmasta koirapoikien elämästä!
 |
| Kehut riitti - kiitos! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti