perjantai 27. toukokuuta 2011

27/5/2011: Noutoja, osa 1: koulutuksessa

Punkkikarkoite annettu ja hyvin meni: ei mitään allergisia reaktioita tullut - ihanaa! Aamulla Lemmyn rinnasta löytyi yksi viheliäinen, joka oli jo ehtinyt imeäkin jonkin verran.

Keskiviikkona olimme ensimmäistä kertaa mukana spanielikerhon järjestämässä noutokoulutuksessa, joka oli jatkunut jo koko kevään. Metsällehän me ei koiran kanssa tulla koskaan menemään, mutta halusin, että käymme kokeilemassa - josko tästäkin saisimme kehiteltyä meille jonkun mukavan yhteisen tavan touhuta yhdessä. Koulutus järjestettiin paikallisen tanssilavan parkkipaikalla ja ilmeisesti ryhmällä oli tarkoitus lähteä harjoittelemaan metsäänkin, mutta me aloittelijat pakotimme heidät jäämään tällä kertaa parkkipaikalle ja tekemään perusnoutoharjoituksia.

Spanielikerhon koulutukseen osallistujat tuntuivat olevan koiriensa kanssa metsällä käyvää sakkia ja lisäksi useat kilpailevat lajissa. Me oltiin siis IHAN väärässä seurassa, mutta onneksi tuntui, että emme kuitenkaan vieneet heidän aikaansa ihan turhaan, vaan he pääsivät treenaamaan ihan oikeastikin, vaikka erinlailla kuin olivat aikoneet.

Törmäsin ihan uuteen sanaankin "Dami" tai "Dammy": muotoillun hernepussin näköinen pehmeähkö noutokapula. Hassua kyllä, meiltä löytyi kotoa jo damikin - ostin sen sillä meidän keväisellä uintireissulla Koirasportista ja olen odotellut tähän asti, että mitähän kivaa sillä voitaisiin tehdä.



Voi nenä, oli se hienoa katsoa yhteistyötä omistajan ja koiran välillä ja millä ilolla koirat keskittyivät harjoituksiin.

Näitä he harjoittelivat (termejä täytyisi vielä luntata viisaammilta):
* markkeeraus: kentällä oleva avustaja heittää damin itsestään oikealle tai vasemmalle, koira istuu omistajan vierellä ja lähtee noutamaan damin käskystä: nouda. Koira noutaa esineen ja palaa omistan eteen - koira palkitaan kehuilla ja taputuksilla ja vasta sitten dami otetaan koiran suusta pois. Tässäkin harjoituksessa omistaja ohjeisti koiraa suusanallisesti (vasen, oikea) sekä pillillä. (ammattilaisen selostus: Markkeeraus on tehtävä, missä koiran tulee muistaa näkemänsä pudotuspaikka ja hakea riista/dami suoraviivaisesti pudotuspaikalta.)
* linja nouto: kentällä oleva avustaja heittää useita dameja eri puolille kenttää, koira istuu omistajan vierellä ja lähettää koiran osoittamaansa suuntaan käskyllä nouda - koiraa ohjataan käsimerkein halutun esineen luokse (vasen/oikea). Esineen palautus omistajalle samoin kuin yllä. (ammattilaisen selostusta: kädellä näytetään/osoitetaan linja eli suunta johon ohjaaja haluaa koiran lähtevän)
* nouto metsästä/hakuruutu: dameja on piilotettu jo ennakkoon metsään, koira istuu omistajan vierellä ja omistaja lähettää koiran metsään käskyllä nouda. Koira saa etsiä vapaasti esineen metsästä ja palautus samoin kuin aiemmissa. Ja niin oudolta kuin se minusta tuntui, tämä viimeinen harjoitus oli koirille sellainen "pään tyhjennys harjoitus" eli tämä on koiralle helpoin tehtävä, jossa se voi suorittaa harjoituksen ilman omistajan käskytystä.

Koulutuksessa oli spanieli tyttö Sissi, joka oli saman ikäinen kuin Lemmy. Tyttö nouti damia kuin unelma: täysin keskittyneesti ja omistajan ohjeita hanakasti kuunnellen. Me seisottiin Lemmyn kanssa kentän laidalla: Lemmy itki ja mekasti ja tuijotti Sissiä ja Sissin emoa kiinteän innostuneesti: tuon innon kun olisimme saaneet siirrettyä damiin : )

Minä sain Lemmyn kanssa kokeilla "dami" harjoituksiakin:
1) Lemmy istui ja dami laitettiin minun ja koiran väliin. Tarkoitus oli, että koira ottaa damin suuhunsa ja tuo sen minulle. Minä käskytin koiraa: "ota", "nouda" ja "hae". Lemmy katseli minua pääkallellaan ja tallusti luokseni damin ylitse, eihän poika voinut tietää, että se hernepussin näköinen lelu pitäisi ottaa suuhunkin - emäntä taas vain puhui kiinaa ja oli innostuneen näköinen - mahdollisia rapsutuksia siis luvassa...
2) Damia heiluteltiin Lemmyn edessä ja kun koira saatiin kiinnostumaan esineestä ja ottamaan se suuhunsa,  minä innostin koiran kulkemaan vierelläni sitä kehuen/innostaen ja tarkoitus oli, että dami pysyy suussa koko ajan - pysyi vaihtelevasti...

Noudon harjoittelun vähimmäisvaatimuksia ovat koiran luoksetulo käskystä ja istuminen käskystä sekä pysähtyminen käskystä (yhdistetty käsimerkki ja pilliin vihellys)  - meillähän ei onnistu luoksetulo eikä istuminen, jos häiriötekijöitä on vähänkään. Pysähtymistä olemme treenanneet vasta pari viikkoa sen jälkeen, kun näin ensimmäisen kerran toko-kilpailuissa avoimen luokan luoksetulon (koiran pysäytetään kerran matkalla ennen omistajan luokse tuloa). Eli me treenaillaan...

Löysin aivan ihanan videon, jonka linkin laitoin alle, yhdestä noutotreenistä:


Tässä videossa oikeastaan yhdistyy kaikki se mitä Lemmyn ja minun yhteistyön haluaisin olevan: vähän tottelevaisuutta ja vähän huvia ja vähän menoa - meininkiä voisi olla enemmänkin: me voitaisiin vähän muokata tätä Lemmyn kanssa, laitettaisiin välillä emäntäkin juoksemaan damin perässä...

Me saatiin kotiläksyksi ensi keskiviikkoa varten:
 - opettaa Lemmylle damin pitäminen suussa. Kerholaiset ehdottivat, että damin pitämistä opeteltaisiin aina ennen ruuan antamista ja mikäli esine ei pysy suussa, jätetään ruoka antamatta - tälläiset konstit me kyllä unohdetaan, Lemmystähän ei olla tekemässä mitään metsästyskoiraa.
- minun johtajuuteni vahvistaminen. Kommentoin kyllä itse tähän, että johtajuus ei minulle viikossa siirry, mutta yritetään. Kerholaiset olivat kauhistuneita Lemmyn käytöksestä minua kohtaan: innostuksissaan Lemmy alkaa hyppiä minua vasten ja "puksia" mistä vain kiinni saa. Minä seisoin kentällä nolona posket punaisena ja kuuntelin palautetta. Tottahan tuo on! Olenkin tehnyt ryhtiliikkeen ja keskiviikon jälkeen iltalenkkien lomassa olemme harjoitelleet luoksetuloa, seuraamista ja pomppimiseen/toisille koirille hakkumiseen puuttumista HETI! Lällyilyt on nyt lällyilty... Ja kummasti se on tepsinytkin! Ohittelemme koiria ilman turhia odotteluja tai muita temppuja.

Löysin netistä, samaisesta blogista kuin tuon treenivideonkin, hyvän jutun johtajuudesta. Kannattaa lukea! Minä en kyllä Lemmyn kanssa mene ikuna näin pitkälle johtajuuden hakemisessa, mutta hyviä vinkkejä täällä on ja joita meilläkin on noudatettu, mutta ilmeisesti sitten saman tien osin vesitettykin liiallisella pussuttelulla ja lepertelyllä...

Johtajuus (Santun ja Helin labbikset)

Nyt odotellaan keskiviikkoa ja sitä ennen treenaillaan vanhoja ja uusiakin asioita...

En kyllä koske...

Ei kommentteja: