On ollut aivan ihana Juhannus!
Perjantai vietettiin mökillä ja isäntä ehti vielä toiveensa mukaisesti illaksi kotiin katsomaan jalkapalloa.
Lämpöä oli rapiat 12 astetta ja välillä vihmoi vettä, mutta se ei onneksi haitannut.
Mökkitielle kääntyessämme takapenkin täytti Hissun vieno itku ja Lemmynkin oli ihan pakko viimeiset sata metriä seisoa meidän välissämme etupenkin käsinojalla nokka 10 sentin päässä etuikkunassa tähystäen, että varmasti löydetään perille.
Voi mahoton mikä riemu pääsi valloilleen, kun päästin pojat irti mökin pihassa - Lemmy juoksi eturintamassa edestakaisin mökkipihaa, eikä tältä ilolta ensimmäiseen viiteen minuttiin ehditty edes mummua ja pappaa moiccaamaan - Hissu yritti pysyä vauhdissa mukana, mutta turhaan.
Me ollaan saatu vähän Lemmyltä painoa pois ja alkuvuoden agitreenit ovat kasvattaneet pörrön kuntoakin sen verran, että koko sen iltapäivän ihmettelin, että minkä kumman ikiliikkujan minä oikein mökille mukanani toin. Lemmyn ja Hissun leikki jatkui koko grillin sytyttämisen ajankin. Puolentoista tunnin kuluttua Hissu sai jo tarpeekseen ja päätti piiloutua penkkini alle kauaksi Lemmyn ainaisista leikkiin kutsuista.
NELJÄ ja PUOLI TUNTIA Lemmy veti mökillä menemään hullun kiilto silmissään: milloin pörrö ei juossut pihaa edestakaisin, hakenut papan kanssa puita grilliin ja saunaan, se seisoskeli laiturin nokassa toinen tassu vettä kaapien ja juoden puoli järveä, tiiraillen lintuja, joista jotkin kävivät ihan selvästi koiraa tahalteen kiusaamassa ja välillä kipaisten venesatamasta matalikkoa pitkin kunnan puolelle kakkareissulla.
Jotkut vesikoirat rakastavat uimista - meidän Lemmy opettelee vasta kaltevalla laiturilla laivurin hommia...
Virtasta tuntui riittävän ☺ Ja minä nautin kullan onnesta!
Kotiin päästyämme Lemmy sitten nukkuikin 14 tuntia putkeen - raskas Juhannus...
Mutta peruutellaan vielä viime viikkoon: maanantaina käytiin jälkikurssilaisten kanssa keskenämme tekemässä ristiin jäljet toisillemme. Tämähän oli nyt vasta toinen kerta kun Lemmylle tekee jäljen joku muu kuin joku meidän perheestä, mutta jo nyt edelliskerran itkuskelut ovat hävinneett ja Lemmy tuntuu hokaavan, että hajun lähteellä ei olekaan mitään väliä, kunhan pääsee vaan jäljestämään! Meidän pitäisi nyt vain sitten rohkeasti pidentää jälkeä, jotta Lemmy pääsee tosissaan tekemään töitä. Ensi tiistaina on kurssin viimeinen kerta ja sen tavoitteena on antaa minulle ja Lemmylle eväät, joilla pääsisimme etenemään keppien merkkauksessa. Monista ja monipuolisista harjoituksista huolimatta keppien merkkaaminen ei ole onnistunut lainkaan sitten viime tammikuisten harjoitusten.
Tänään ollaan otettu rennosti: vähän kohennettu puutarhaa ja äsken tehtiin koirapoikien kanssa kiireetön metsälenkki. On se täm kesä vain ihanaa aikaa!
Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti