Hups - niinhän siinä taas pääsi käymään, että kolme viikkoa hurahti täällä kertaakaan käymättä... Meillä on ollut koirapoikien kanssa ihanan kiireistä eli ollaankin siten ehditty hommata vaikka mitä!
LEMMYN JÄLKIKURSSIlla ollaan ehditty piipahtaa jo kolme kertaa eli ensi viikolla käydään vielä kerran oppia hakemassa, sitten taas ollaan ihan omillamme. Viime maanantaina Lemmy jäljesti IHAN EKAA KERTAA vieraan tätin tekemän jäljen. Ihan ilman haahuilua ja itkua ei jäljestä selvitty, mutta Lemmy jaksoi hyvin pinnistellä epävarmuudessaan eteenpäin ja jäljen loppukin löytyi! Minä sain taas palautetta liiasta Lemmyn auttamisesta - osoittelen tietämättäni kropan asennolla minne jälki oikein jatkuu, enkä anna Lemmyn tehdä tarpeeksi itsenäisesti jäljen vaikeimpia osia. Lupaan ottaa opikseni! Haasteeksi saatiinkin, että isäntä tekee jäljet ilman pyykkipoikia, joilla normaalisti avitetaan vähän ohjaajaa siinä, minne jäljen oikeasti pitäisi mennä. Minut ja Lemmyt ohjataan vain aloituspaikalle ja sitten saadaan mennä ihan Lemmyn varassa. Jännää!
MUURAMELAISTEN AGIN JATKO-RYHMÄ starttasi 3. päivä kesäkuuta. Joo-o: niinhän siinä kävi, että sovittiin Hissun kanssa tämän kesän ryhmään. Kyllä minä ehdinkin jännitellä, että taasko jäädään lehdelle soittelemaan. Tiistai-iltana satoi TIETYSTI vettä, niin kuin perinteisiin kuuluukin, kun ollaan Muuramessa treenaamassa ☺ Aiempina kesinä ollaan osallistuttu henga-agiin ja valehtelematta 90% treenipäivistä oli sateisia.
Eipä sade paljoa haitannut - minulla kyllä sydän jätti aina pari sykäystä väliin, kun pääsimme vuorollamme tekemään radan pätkää, johon kuului puomi. Puomi tuntui olevan jopa vaarallisen liukas näidän karvakorvien tassujen alla.
Niin että minkälaista oli - arvaattehan varmaan: mukavaa!
Vähän koin huonoa omaatuntoa, kun ollaan Hissun kanssa ryhmässä, jossa muut ovat vasta peruskurssin käyneitä, mutta lohdutin itseäni sillä, että kurssille otettiin ensi sijaisesti Muuramen koulutettavia ja koska ryhmä ei täyttynyt heistä, meidä otettiin Hissun kanssa viimeiselle vapaalle paikalle. Hakemukseenhan minä listasi mitä ollaan Hissun kanssa tähän saakka tehty ja silti ottivat meidän mukaan. Voi omatuntoni - lakkaa jo sättimästä!
Itse olen tosi onnellinen, että mahduttiin mukaan:
* Hissu pääsee pujottelemaan oudoilla kepeillä, treenaamaan tuulessa ja tuiskussa ja taas ihan uusien ihmisten ja koirien keskellä = ihan sitä mitä toivoinkin.
* Minä pääsen treenaamaan laiskan läksynä ihan alusta kaikki valssit, mäkelät, niistot yms. ohjauskuviot, jotka ova minulle hirvittävän vaikeita vieläkin.
HISSUN EKAT MÖLLI-KISAT käytiin Laukaalaisten järjestäminä. Rata oli helppo, mutta pari kinkkistä kohtaa siellä oli. Tehtiin normiradan lisäksi vielä yksi uusintakin.
Pari minuuttia ennen rataan tutustumista tuli sellainen kunnon jännityksen aalto ylleni, mutta kun päästiin ihan oikeasti kentälle päätin, että nyt me vain nautiskellaan Hissun kanssa se mitä pystytyään...
Ekalla kertaa rata meni hienosti. Jostakin me virhepisteitä saatiin, minulla ei ole mitään mielikuvaa, että mistä. Minä juoksin radalla kuin persiisiin ammuttu karhu, jonka seurauksena kaikki edellytykset minkäänlaiselle puhumiselle radan jälkeen olivat nolla. Isäntä oli sitä mieltä, että vauhtini oli vielä hitaampi kuin omissa treeneissä, mutta parhaani yritin. Hissu oli radan jälkeen ihan intopinkona, joten mukavaa oli ☺
Radan uusinnan ajattelin sitten ottaakin treenin kannalta eli tavoitteena pitää vielä kovempaa vauhtia. Vauhtini oli nyt sitten jo vähän liiankin kovaa ja unohdin pitää kontaktin Hissuun. Hissu haukkui puolet rataa minua kannustaen, joten siitä jo pystyi ennustamaan, että rata ei mene kovin hyvin. Hissu juoksi ohi putkien tai meni putkiin väärästä päästä - minun vauhtikin loppui sitten kuitenkin kesken. Jokaisen virheen kuitenkin kävin korjaamassa peruutellen edelliselle esteelle - olen tosi ylpeä hermoistani.
No niinhän siinä kävi, että pronssille tultiin!!! Tuntuu tosi mukavalta ☺ varsinkin kun nyt tiedän, että Hissun kilpailuhermoista minun ei tarvitse olla tippaakaan huolissaan - kulta nautti tekemisestä, vaikka oltiin täysin vieraassa paikassa, lörpöttelevien vieraiden ihmisten ja haukkuvien koirien keskellä. HYVÄ HISSU♥
HISSUN PUJOTTELUKURSSI saatiin päätökseen keskiviikkona. Me ollaan mussun kanssa opittu ihan hurjasti uutta. Hissusta on tullut tosi itsenäinen jo pujottelun suhteen ja pujottelu sujuu mitä ihmeellisimmistä kulmaohjauksista - on tämä vaan hurjaa!
VALMENNUSRYHMÄän kuulumisesta olen haaveillut vain villeimmissä kuvitelmissani. Nyt tämä kuvitelma kuitenkin yllättäen käy toteen: aloitamme Hissun kanssa paikallisen koirakoulun agi-ryhmässä keskiviikkona. On muuten aika PRO-olo! Ollaan tosi paljon treenailtu itseksemme ja se on ollut mukavaa (ja nyt puhun ihan meidän koko perheen puolesta), mutta onhan tämä aika hienoa, että nyt pääsemme harjoittelemaan kerran viikossa ohjauksessa! Jo tuolla pujottelukurssilla huomasin, että minulta puuttuu täysin kyky huomata, miten Hissu edistyy ja miten & milloin vaikeuttaa treenejä - nyt tämä huoli poistuu.
Jatketaan tietysti itseksemmekin treenaamista, mikä on tosi ihanaa - Lemmy-kultakin on aina treeneissä mukana ja voisin sanoa, että on se Lemmykin alkuvuoden aikana kehittynyt. Lemmyn kanssa ei ikinä mihinkään kilpailemaan mennä, mutta sydäntä lämmittää ihan kamalasti, kun Lemmykin pääsee tekemään sellaista mistä tykkää... ja ilman paineita.
Tänään käytiin tekemässä pikainen puolen tunnin treeni, jossa ideana oli treenata
ensinnäkin Laukaalaisten radan aloitusta, jossa oli peräkkäin neljä hyppyä, joista yksi oli selvästi suorasta linjasta sivumpana ja tämähän oli meille yllättävän vaikea...
toisaalta Hissun ohjaamista putkeen välittämättä siitä kummalla puolella Hissu minua on.
Tämän radan pätkän oikealla puolella oli vielä pussi ja muuri, jotka otin harjoitukseen välillä mukaan.
Ette ikinä usko, mutta niin se Lemmykin vain tätä samaa rataa teki kuin Hissukin!
Olen ihan äimänä - se tuo Lemmykin ilmeisesti treenailee salaa minulta näitä radan pätkiä unissaan...
Onneksi meille mahtuu arkeen ihan sitä OIKEATAKIN ELÄMÄÄ,
eli ollaan kuljettu metsässä...
eli ollaan kuljettu metsässä...
ja auringon näyttäytyessä vietetty aikaa takapihalla...
- eli nautittu kesästä!
Palataan asiaan - toivottavasti aiemmin kuin kolmen viikon kuluttua - TSAU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti