Nyt sitä ollaan jo ehditty nauttia viimeisestä lomaviikostakin ja palattu arkeen kokonaisen kolmen työpäivän voimin - onneksi olin ottanut tämän perjantain vapaaksi, joten nyt saa taas palautua "KAMALASTA" ARJESTA peräti neljä päivää - hehee...
Viimeinen lomaviikko meni kyllä hurjaa vauhtia:
TORSTAINA käytiin polskuttelemassa poikien kanssa.
Lemmy uskaltautui altaassa jo nappaamaan suuhunsa pallonkin, mitä ei olisi ikinä uskonut siinä vaiheessa, kun me kolmen ihmisen voimin houkuteltiin uijaa altaaseen ja kun houkuttelut eivät enää auttaneet, niin turvauduttiin voimaan ja pörriäinen työnnettiin pepusta altaaseen vievälle rampille.
Hissukaan ei ihan ilolla vielä altaaseen mennyt, mutta uiminen näytti sujuvan jo paremmin kuin edellisellä kerralla. Kummatkin koirat uivat jo nyt itsenäisesti ja ohjaaja vain hellävaraisesti avittaa, jos uimakierrokselta veinataan kovin lähteä väärään suuntaan.
PERJANTAINA käytiin treenaamassa hallilla agia ja vihdoin ja viimein onnistui sekin, että vanhempani lähtivät katsomaan treenejä! Onneksi kentällä oli rata valmiina ja minulle jäi ainoastaan tehtäväksi miettiä, että missä järjestyksessä radan tekisin. Taisin kyllä tehdä aika vaativan radan, koska aina jossakin vaiheessa unohdin, että mistä kohdasta minun pitikään mennä. Onneksi isä oli avustamassa ja huuteli kentän laidalta ohjeita mihin suunnata seuraavaksi ☺ Hissu teki hienosti kaikki vaikeimmatkin kohdat! Lemmyä jänskätti, kun mummu ja pappa olivat kentän laidalla katsomassa: nuuskuttelua riitti ja joka toisen esteen kohdalla piti vilkaista heitä. Mutta vaikka tehtiin hitaasti, niin tehtiin ilman virheitä & rata tehtiin useaan otteeseen, joten en voi olla kuin tyytyväinen!
LAUANTAINA suunnattiin isännän kanssa nokka kohti JATtilaa ja vietettiin parituntinen kentän laidalla katsellen kisoja. Minä sain kahvit! Sitten jatkettiin Hissun kanssa matkaa omalle hallille ja päästiin osallistumaan agilitytuomari Rauno Virran koulutukseen. Olipa aika pro-meininkiä!
Tehtiin rata kahteen kertaan: ensin omatoimisesti ja sitten vielä toiseen kertaan, niin että saimme henkilökohtaisen palautteen. Ensimmäisen kerran jälkeen käytiin rata vielä yhdessä läpi kouluttajan kanssa ja hän antoi vinkkinsä, miten rata sujuisi jouhevimmin ja nopeimmin.
Hissua jännitti kamalasti: ensimmäisellä kertaa kieltäytyi alkuun hyppäämästä esteitä ja sitten jo kaksi kertaa karkasi radalta, kun paineet kävivät liian koviksi.
Toisella kertaa meni paremmin - vauhtia ja iloa riitti meillä kummallakin. Ja miksi näin, koska tauolla muistettiin leikkiä pallolla ja Hissun jänskättämiset katosivat sen tien.
Minulle ohjeet: älä pyllistele, älä pelkää esteitä - voit ohjata ihan esteen edestäkin, vauhtia - vauhtia: kyllä se koira seuraa sinua!
TIISTAINA Muuramelaisten TOKO-klinikalla Hissun kanssa ja probleemana seisomisen opettelu (seisominen seuraamisen yhteydessä, kaukokäskyt ja avoimen luokan luoksetulo)
Viime syksynä opittu seisominen katosi vuoden vaihteessa kuin tuhka tuuleen, joten ollaan sitä itseksemme opeteltu alusta koko alkuvuosi. Itseksemme olemme päässeet taas hieman alkuun, mutta minä halusin saada klinikalta neuvoja kannattaako jokaiseen liikkeeseen opetella oma käsky sana, miten treenata yms.
Seisominen seuraamisen yhteydessä eli koira jää seisomaan käskystä ohjaajan jatkaessa matkaansa: nyt ollaan taas jo siinä pisteessä, että voin ottaa pari askelta ja Hissu malttaa odottaa. Kouluttajan neuvo: hyvin menee, samalla tapaa vain jatkaa eteenpäin! Käsky STOP kannattaa korvata lievemmällä sanalla eli ODOTA. Hissu seuraa edelleenkin vinossa, joten harjoituksia lähellä seinää, autoa tai jotain muuta mikä pakottaisin Hissun hilaamaan peppunsa lähemmäksi minua. Namipussi muualle oikealta, koska vino seuraaminen johtuu siitä, että Hissu on oppinut vahtaamaan enemmänkin namipussia kuin emäntänsä naamaa katsekontaktia hakien.
Kaukot eli kauko-ohjaus eli jossakin vaiheessa pystyn käskyttämään Hissun kauempaa maahan, istumaan ja seisomaan. Kouluttajan neuvo: aloita ihan alusta eli polvilleen maahan Hissun eteen ja siitä käskyt. Hissu siirtyy melkoisesti eteenpäin vaihtaessaan asennosta toiseen, joten tee treeniä kotona vaikka mattoa apuna käyttäen, jotta näet ettei koira liiku liikaa.
Luoksetulo stoppauksella: tämä osattiin jo syksyllä, mutta jo silloin parin treenikerran jälkeen Hissu alkoi hissuttelemaan pelkän luoksetulonkin yhteydessä silmät kysyen, että oliko tämä se juttu, jossa piti pysähtyä kesken kulun? Kouluttajan neuvo: pysähtymisen opettelu lähietäisyydeltä eli kartion kiertäminen ja koira stopataan heittämällä nami koiran eteen.
Olipa hyödyllistä taas kerran - ja mikä ihaninta, päästiin treenaamaan uuteen paikkaan, uusien häiriötekijöiden kera.
TORSTAINA eli vappupäivänä pikatreenit Lemmy-stadionilla. Sain ostettua vihdoin itselleni kartiot ja eilen käytiin sitten kokeilemassa kartioiden "merkkausta". Eli istutin kummankin pörriäisen vuorollaan vierelleni, kentällä kaksi kartiota ja lähetin koiran kartion luokse - kartion koskemisesta tuli palkka. Lemmy on tosi taitava - paljon kehuja ja rapsuja. Hissu ei ollut ihan varma, että mitä tässä nyt pitikään tehdä ja intoa oli taas niin paljon, että milloin käskytys ollut päällä, poika hyppeli pupuhyppyjä ympäriinsä. Rauhoittelukaan ei oikein tehonnut, joten teimme vain harjoituksen pari kertaa ja aloittelimme TOKO-klinikalta saatua vinkkiä, jonka pitäisi helpottaa avoimen luokan luoksetuloa. Kartion kiertäminenhän sujui hienosti, mutta stoppaaminen ei oikein onnistu, vaan Hissu valuttaa hiljalleen itseään minua kohti - tämä siis treenattaviin asioihin.
Paljon sitä mahtuu yhteen viikkoon ja pariin tuntiin!
Nyt tässä arvon, että vietettäisiinkö tämä miniloman loppu ihan vain köllötellen vai mentäisiinkö hallille tekemään vielä pienet treenit?! Sen aika näyttäköön ☺
Nyt aamukahvin keittoon - tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti