Voihan nenä - oli ihana aamu! Lämpömittari näytti 16,5 astetta, pilvistä ja yöllä oli satanut vettä - kumpparit jalkaan ja koirakaverit mukaan ja aamulenkille metsään. Oli ihanaa!!! Nyt on jo tosi vaikea sanoa, että voittaako näitä hitusen jo syksylle tuoksuvia aamuja yksikään keskikesän aamu vai onko kyse mielumminkin siitä, että mieli ja kroppa alkaa jo valmistautua sen oikean syksyn tuloon... Tänä aamuna ei kaivattu siis hitustakaan auringonpaistetta, ampiaisten pörinää... Koirapojat olivat taas elementissään: Lemmykin juoksi hulluna polkuja edestakaisin saaden pentumaisia hulluuskohtauksia ja Hissun kanssa saatiin pari tosi hyvää kepinveto matsiakin aikaiseksi... Tyytyväiset koirat = onnellinen emäntä!
KOIRAHIERONTAA
Nyt sekin ihme on sitten nähty: Hissulla kävi koirahieroja viime perjantaina täällä kotosalla. Ensimmäiseen käyntiin varattiin 1,5 tuntia aikaa ja käynti aloitettiin sillä, että kävelytin ja juoksutin Hissua tuossa parkkipaikalla ja hierojatäti katsoi Hissun liikeradat. Siirryimme sisätiloihin ja täti haastatteli minua vielä 15 minuuttia kysellen tarkemmin Hissusta ja pyytäen minua täydentämään tietoja koirasta, sen lisäksi mitä olin jo ennakkoon vastaillut varatessani aikaa (vammat, ruokailu, yms.).
Oli tosi mukava "tilaisuus": Hissua jänskätti vähän kun vieras täti istui niin lähellä, eikä tätiä oikein sitten nähnytkään koska tämä istui koiran takana - Hissu vilkuili olkansa yli aina välillä ja katsoi sitten minua varmistellen, että tämähän on o.k..
Mitään jumeja ei onneksi löytynyt! Täti käsitteli ensin Hissun takajalat ja sen jälkeen selkärangan, etutassut jätettiin vielä odottelemaan seuraavaa kertaa: etutassujen käsittelyn aikana koiran pitäisi malttaa maata kylkiasennossa rentona ja tämä ekakerta on yleensäkin koiralle kuulema niin jännä paikka, että se jätetäänkin suosiolla toiseen käsittelykertaan. Lopussa Hissun piti jo laittaa pitkäkseen - tuntui se vaan niin hyvältä kun täti hieroi ☺
Hierojatäti tuleekin meille nyt sitten tasan kuukauden päästä tästä ensimmäisestä hieronnasta eli syyskuun alussa. Silloin aika on varattu sitten kummallekin koiralle.
JÄLKIKURSSILLA
Jälkikurssi on edennyt vauhdilla ja loppuu nyt sitten oikeastaan ennen kuin on alkanutkaan: kurssille oli ilmoittanutunut meidän lisäksi muitakin, mutta nyt eivät aiokaan osallistua, joten kurssia ei jatketa vähäisen osallistujamäärän takia. Töpöksi kurssi jää, eli ainoastaan kolme kertaa viidestä toteutuu. Olen lohduttanut itseäni sillä, että koska meidän lisäksi ei ole muita osallistujia, niin ainakin me ollaan nyt saatu kolme yksityistuntia jäljestämisestä mikä on kyllä aika luksusta.
Sitten peruskurssin olen pidentänyt jälkeä tupla/triplamittaiseksi, vähennellyt raksujen jättämistä jäljelle ja ottanut käyttöön jäljen merkkaamiseen PYYKKIPOJAT. Heti kurssin alussa pyykkipoikia suositeltiinkin, mutta niin kuin tapoihini kuuluu, ensin on aina yritettävä omin keinoin. Voi minua: serpentiinit katoavat metsän väreihin, mutta valkoiset pyykkipojat loistavat jo kauas metsässä ja helpottavat tosi paljon jäljen seuraamista. Lemmy on edennyt tosi hyvin, joten nyt jälkeä jo voi tehdä joku muukin kuin minä. Huomenna onkin tarkoitus lähteä sitten testailemaan isännän jäljestämistä.
Viikolla kävimme tekemässä Lemmylle pari jälkeä näihin lähimaastoihin ja todellakin: ihmeiden aika ei ole ohi! Kummallakin kerralla jäljen keskeytti ohi kulkeva koira - Lemmy kommentoi parin sähäkän haukauksen kera ja jatkoi sitten jälkeä täysin keskittyneesti. Kouluttaja sanoi, että se ei olekaan mikään ihme, koska tuntuu, että tämä on se Lemmyn JUTTU!!!
Ensi tiistaina sitten onkin se viimeinen kerta ja nyt täytyy kerätä muistiin kaikki mahdollinen kysyttävä, jotta osaamme jatkaa tästä eteenpäin omin voimin!
Innostunut kun taas olen kyselin kouluttajalta jo vähän, että mitenkäs tästä eteenpäin, jos vain intoa riittää sekä koiralla, että emännällä. Koirakouluhan järjestää tämän jälkikurssin jatkonkin sitten taas ensi vuonna uudestaan, joten sinnehän me tietysti mennään, mutta sen lisäksi meidän kuulema kannattaisi ilmoittautua paikalliseen palveluskoirayhdistykseen ja sitä kautta pääsisimme mukaan kursseille, tapahtumiin ja löytäisimme muita lajista innostuneita. Luulen, että tämä syksy ja alkukevät me harjoitellaan omin voimin - jos ei nyt sitten ihmeitä satu ja törmäämme ko. toimintaa jo jossain muussa muodossa - ja vasta keväällä otan yhteyttä tuonne paikalliseen yhdistykseen.
Mutta muuten onkin sitten lomailtu! Metsälenkit ovat jääneet vähän vähille: kesäflunssani täytti eilen kokonaiset kaksi viikkoa ja kiusaa sen verran vieläkin, että vauhtilenkit voi unohtaa suosiolla.
Takapihalla mellestämisestä ollaan nautiskeltu, syöty vattuja ja viimeisiä mansikoita ja Lemmy on tietysti ahkerasti vahtinut tontin rajoja, vaikka emännän mielestä tästä toiminnasta voitaisiin kyllä jo luopuakin.
Nautitaan kuitenkin vielä viimeisistä lomapäivistä!
 |
| Tylsää - Lemmy ei könästä... |
 |
| Sano Lemmylle, että mun kanssa ON leikittävä |
 |
| Jihuu - Lemmy käynnistyi sittenkin... |
 |
| Ja lopuksi lähes virallinen poseerauskuva 14.8.2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti