sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

15/7/2012: Agilityn iloa ja parturointeja

Huomenta, huomenta! Kierretty juuri ihana aamulenkki metsässä kera koirapoikien ja kaikkien järjen kuiskuttelujen vastaisesti Lemmy oli minulla taas irti. Ilmeisesti nyt kuitenkin on taas rauha maassa juoksuisten narttujen suhteen, koska napanuora on palautunut normaali pituuteensa eli koira ei katoa näköpiiristäni metsässä - Ihanaa! Viikolla jo teimme lyhykäistä metsälenkkiä niin, että kummatkin koirat olivat hihnassa ja olihan se aika tylsää, vaikka lainpykälien mukaan niin meidän pitäisikin aina lenkkeillä. Ei lenkistä paljon koirille iloa ollut ja nuuskuttelu / Hissun hännänheilumiset pysyivät tosi minimissä - kotiin tullessa oli meillä kaikilla varmaan samanlainen olo, kuin lenkillä ei olisi käytykään... Plääh!

Aikataulut alkaa nyt pukata päälle todenteolla: ensi perjantaina on Lemmyn sterilointi. Minulla oli tarkoituksena ehtiä vielä parturoimaan pojat ennen leikkausta ja Lemmykin sairauslomaa ja paniikkihan siinä iski kun katselin ensi viikon sääennustuksia: sadetta joka päivälle. Eilinen aamu aloitettiinkin sitten heti Lemmyn pesemisellä, Hiskin ehdinkin pestä jo viikolla. Iltapäivällä parturoin Hissun pergolassa - kolmeen otteeseen kyllä pieni pisarointi ajoi meidät sisälle, mutta onneksi en antanut periksi, joten kolmannella yrittämisellä pääsin parturoinnin aloittamaan puolipilvisessä säässä. Heti viimeisten partakarvojen ajelun jälkeen vettä alkoi tulla kaatamalla ja niinpä keli laittoi muuten aina niin rauhallisen emännän siirtelemään tassujaan melkoista vauhtia, jotta sain haalittua kaikki tirmmerit, jatkojohdot ja muut välineet sisään turvaan.
Illalla oli sitten Lemmyn vuoro. Tulin kotiin seitsemän jälkeen ja aurinko helotti täydeltä taivaalta, emännän naama loisti hymystä: ei muuta kuin trimmeri ja muut tarvikkeet kainaloon - ehdin takaovelle kun kesän pahin sakekuuro yllätti. Kimpsut ja kampsut mukana oli siis pakko suunnata suoraan vessaan - plääh! Tälle päivälle jäi vielä Lemmyn etutassujen parturointi, eli se kaikista pahin vaihe: koira arastaa tassuja tosi paljon, joten taistelujen päivä on luvassa. Kovasti elättelen toivetta, jotta pääsisin vielä pergolaan jatkamaan: olisi enemmän valoa ja tilaa.

Voi - maanantaina päästiin vielä viimeisen kerran koko joukolla Muuramen henga-agiin: tehtiin pari eri pienimuotoista rataa ja tällä kertaa taas niin, että kentällä oli ainoastaan yksi koirakko kerrallaan ja muut odottivat vuoroaan pihan ulkopuolella. Ihanaa! Aloittelin aina Lemmyn kanssa ja jatkoin Hiskin.

Radat:

 pujottelu pitkänä versiona, kolme hyppyä viuhkassa, pujottelu ja putki
putki, pujottelu pitkänä versiona, kolme hyppyä viuhkassa ja putki suorana

Lemmy oli innosta piukeena! Ensimmäisessä hypyssä koira mietti tuttuun tapaansa taas kymmenisen sekunttia menisikö vai ei, mutta sitten mentiin ja vauhdilla. Toisella radalla taas tehtiinkin sitten taas kaikkea muuta "askaretta": tähän asti niin pelottavan kamala kouluttajamme olikin yhtäkkiä koiran mielestä aivan ihku ja ensimmäisenä ennen radan aloittamista koiran piti käydä pitämässä sadetanssi kouluttajan ympärillä. Hyppyjen jälkeen koira piti parin minuutin juomatauon ennen putkea olevalla lätäköllä ja pujottelussakin piti nuuskutella vähän jokaisen kepin välissä. Mutta ei haittaa: Lemmy tykkäsi taas tehdä ja emännän sydän melkein suli onnesta.
Hissun kanssa alkutohinat menivät plörinäksi: koira oli taas niin innoissaan, että pomppi pupuloikkia ympärilläni eikä putkeen meno ollut tämän päivän kiinnostavimpia asioita. Alkukankeuden jälkeen kaikki meni mainiosti: koira nautti ja emäntä nautti ☺

Perjantaina käytiin Hissun kanssa vielä agilityn alkeiskurssilla pyörähtämässä - nyt sitten meillä alkoikin kuukauden tauko. Tehtiin itsenäisesti A-estettä, pussia ja pujottelua sekä kouluttajan kanssa pituutta sekä ensimmäistä kertaa rengasta, joka oli nyt ripustettu metallikehikon varaan aivan kuin sitten kilpailuissakin. Vettä tuli kuin Esterin p*****stä, mutta onneksi olimme jo siinä vaiheessa saaneet Hissun kanssa tehtyä nelisen kertaa A-esteen, jota ei voinutkaan enää tehdä - sen verran vesi liukasti esteen. Tyytyväisenä voin todeta, että kaikki meni taas tosi hyvin! A-este tuntuu nyt olevan Hissun suuri suosikki: vauhti on koiralla niin kova, että minun täytyy toppuutella koiraa alastulovaiheessa, jotta vahinkoja ei satu.

Mutta nyt aamukahville ja jatkamaan Lemmykin parturointihommia - aurinko paistelee ihanasti ja sateesta ei ole vielä tietoakaan - pitäkää peukkuja!

Takapihan höntsäykset odottavat...





Ei kommentteja: