Täällä ollaan herätty pilviseen sunnuntaiaamuun. Käyty pikapissilenkki, haettu lehti, koirapojat menneet takaisin unosilleen ja minä olen käyttänyt aamun kahvitellen ja unelmoiden "koiraurheilusta"...
Mutta edetäänhän nyt käsikirjoituksen mukaan:
Möllirallya
14. elokuuta kurvattiin koko sakilla Hankasalmen Koirakarnevaaleille. Läheisen Citymarketin möllirallittelun lannistusta karkottaakseni ilmoitin meidän Hissun kanssa rallittelemaan mölli- ja alokasradalle. Oli ihanaa päästä tekemään Hissun kanssa taas pitkästä aikaa kokonaista rataa ja jotenkin nämä hiekkakentät ovat minulle niitä mieluisimpia paikkoja kisata: häiriötekijät ovat yleensä minimissään ja omaa vuoroaankin voi odotella sen verran sivummalla, että Hissun odotusenergia ei kulu suotta kanssakilpailijoille kommentoimiseen (lue toisille räksyttämiseen).
Kuva: Milla Mäkinen |
Kuva: Milla Mäkinen |
Kuva: Milla Mäkinen |
Kuva: Milla Mäkinen |
Kuva: Milla Mäkinen |
Hissun pupuhypyistä (eli iloisesta poppimisesta rinnallani seuruussa) saatiin vähän kommenttia, mutta tässä vaiheessa mussulla saa olla puolestani enemmän iloa kuin malttia.
Onneksi järjestäjätiimillä oli niin runsaslukuiset palkinnot, että Lemmykin pääsi iloitsemaan ihan omasta pötkylästään!
Lemmyn paluu areenalle
Hehee - totta se on: Lemmy on tehnyt näyttävän paluun rallytokovalkkaan!
Meidän ihana Oona-ope palasi äippälomalta ja samasta hetkestä palasi myös Lemmyn treeni-ilo valmennuksiin. Minä olen NIIN onnellinen ♥
Ensimmäisen treenin Lemmy aloitti ryntäämällä open luokse ilosta soikeana, tekemällä pari kertaa kentällä makaavan putken ja unohtamalla hetkeksi tyysti, että kyllä minä emäntäkin siellä kentällä olin.
Nyt ollaan jo kolme kertaa päästy Lemmyn kanssa valkkoihin ja nyt viimeisellä kerralla viisaudenhampaan poistoa potiessani Lemmy pääsi isännän kanssa käännöksiä hiomaan:
Jo toisella valmennuskerralla pääsin tekemään Lemmyn kanssa tosi pitkää rataa, jolla kyltti toisensa jälkeen koiraa pyöritettiin edessä ja takana välillä puolta vaihtaen: hikihän siinä tuli ja syvä hätä, että kuinka vähän minä osaankaan!!! Vaikka mitä virkkaisitte, niin treenaaminen kotona ilman "valvovaa silmää" ei todellakaan ole sama kuin päästä treeneihin osaavan open kanssa! Oona vähän lohdutti sanomalla, että kyllä me jotakin ollaan ihan itseksemmekin saaneet aikaan, mutta itsekseni virkkasin, että paljon, paljon on vielä edessä päinkin opittavaa...Yritän olla kuitenkin panikoimatta, vaikka läksylista jääkaapinovessa on jo parilta kerralta melkoinen ☺
Unelmia koiraurheilusta
Niin tosiaan, tänä aamuna on kahviteltu ja haaveiltu "koiraurheilusta": luettu blogeja ja naamakirjasivuja tottiksesta, hausta ja raunioetsinnästä - luettu, huokailtu ja mietitty syntyjä syviä...
... mutta, jospa vasta sitten seuraavassa elämässä ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti