1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,

ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.

Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊

Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.

Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!