Toiveissahan oli mahdollisimman paukuton uuden vuoden aatto: "viinipullot" pysyivät kyllä totaalisesti kiinni sekä minun, että isännän osalta ja asuinalueellammekin lähes tulkoon onnistui ilotulitteiden/rakettien kasseissa pitäminenkin aina siihen kello 18 saakka.
Olikin ensimmäinen aatto jonka olen ikinä ollut töistä vapaalla ja varmaan jatkossakin tulen näin tekemään, jos vain on suinkin mahdollista. Päästiin käymään Lemmyn kanssa vielä puolilta päivin täysin rakettivapaa päivälenkki. Sen verran kuitenkin otin varman päälle, että lenkkeilimme kevyenliikenteen väyliä hihnassa, mutta tämä ei tuntunut Lemmyä haittaavan lainkaan - nyt kun ei taas ollut minnekään kiire, Lemmy ehti möyriä hangessa ottaen lumikylpyjä ja tehden tärkeitä kaivuuhommia aura-auton tekemissä kinoksissa. Välillä koiran piti vain makoilla kinoksissa ja tarkkailimme yhdessä oravien ja lintujen touhuiluja, naapureiden lumen kolausta ja muutakin mukavaa.
Sain Eija-tädiltä kokeiltavaksi luontaistuote Calmexiakin:
Mietin taas pitkään - tuttuun tapaani - että kokeilenko tuotetta lainkaan Lemmyn kanssa, mutta kuultuani taas näitä elävän elämän juttuja paukkuja panikoivien koirien aattoillasta päätin kokeilla. Ensimmäisen tabletin annoin kello 17 ja toisen vielä 21.30. Ja ONNEKSI annoinkin! Hissulla ei taaskaan onneksi ollut mitään, mutta Lemmy alkoi kuulostella häntä koipien välissä raketti showta heti kello kuusi, kun pauke alkoi ja läähätys alkoi melkein samointein. Olimme varautuneet isännän kanssa viettämään iltaa katsellen Taru sormusten herrasta-trilogiaa kovolta.Ensimmäisen elokuvan ajan Lemmyn paniikki oli lähinnä kuulostelua ja lievää läähätystä, jonka sain loppumaan aika helposti naksujen piilottamisella ja yhteisellä luun syönnillä, koira jopa otti pienet tirsatkin välillä. Toisen elokuvan alkaessa ja kellon lähestyessä puoltayötä paukekin luonnollisesti koveni ja luun syöntiin keskittyminenkin kävi entistä vaikeammaksi.Vuoden vaihtumisen ajankohta sitten ohitettiinkin silmät suurina älyttömän läähättämisen kera, jonka kuitenkin sain onneksi ajoittain loppumaan katsekontakti-harjoituksilla. Nameja koko iltana meni pussillinen, mutta aika hyvin kuitenkin selvittiin. Kuulin, että muilla calmex-tabletit olivat auttaneet täydellisesti. En voi olla vain ajattelematta, miten hirveä yö olisi ollut Lemmylle, jos olisin normaaliin tapaani ajatellut, että luomuna mennään ja piste!!! Ensi uutta vuotta varten kuitenkin valmistaudutaan lääkärikäynnillä ja otetaan Lemmylle kunnon proput käyttöön.
Niin, että mitäs muuta?
Vapaapäivät ollaan vietetty samaan tapaan kuin ennenkin, eli pitkiä metsälenkkejä. Nyt olen taas uskaltautunut metsään illallakin otsalampun kera ja iltalenkit ollaankin saatu tehdä melkein ilman muiden koirakoiden kohtaamisia. Onneksi muillakin on käytössä otsalamput, joten heti lampun välkkeen nähtyäni olen osannut valmistautua ohittamiseen tai puikkelehtimaan ohituksen risteäviä polkuja pitkin.
Varailin tuossa ennen lumien tuloa Hissulle keppejä puiden oksien väliin tuonne metsäpoluille, jotta meillä olisi mitä heitellä näin lumenkin aikana. Varannot ovat jo nyt ehtyneet, mutta onneksi fiksuna koirana Hissu onkin ottanut oman metodinsa käyttöön uusien keppivarantojen täydentämiseksi: hankeen kaivetaan kuoppa ja kuopasta paljastunut oksan tynkä katkaistaan kertaheitolla keppiä voimakkaasti ravistamalla. Helppoa, eikö totta ☺ Eli jos omistat metsää Jyskässä ja huomaat majavan rantautuneen metsääsi pikkupuita katkomaan, olet väärässä ja pyydän anteeksi, asialla on luultavimmin ollut meidän Hissu! Ei ne meidän yhdessä televisiosta seuraamat saukko-ohjelmat ole siis ihan hukkaan menneet...
Ensi viikolla taas onkin mukavasti ohjelmaa: maanantaina tulee koirahieroja, torstaina päästään Hissun kanssa taas aloittamaan agility joulutauon jälkeen ja sunnuntaina mennäänkin koko perheen kera ihan ensimmäistä kertaa Keski-Suomen palveluskoira ry:n järjestämälle toko-kurssille.
Tästä se lähtee - ihana arki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti