Viikko on mennyt taas hirveällä vauhdilla. Minä olen tehnyt pitkää päivää ja työpöydän ääressä kököttämisen vastapainona ollaankin käyty koirapoikien kanssa iltalenkit metsässä otsalampun avustuksella.
Mutta palataan nyt kuitenkin ensin viime sunnuntaihin - vaikka jo sen pelkkä ajattelu tuntuu, kuin tikkuja työnnettäisiin kynsien alle...
Paikallisessa koirapuistossa järjestettiin taas meidän veskarien treffit ja niinpä minäkin innokkaana suuntasin sinne koirapoikien kanssa kolmestaan, kun isännällä oli muita menoja. Vähän jännässä olin, koska olin nyt menossa treffeille ihan ensimmäistä kertaa itsekseni koirapoikien kanssa. Lemmystä en ollut tippaakaan huolissani ja edellisen kimppalenkillä tosi hienosti käyttäytynyt Hissukin ei suuresti jännitystä nostanut, pientä kuulostelua ilmassa kuitenkin oli.
Paikalla oli parisenkymmentä veskaria omistajineen. Lemmy riensi heti koirapuiston oven avattuani nauttimaan kamujen seurasta ja me jäätiin Hissun kanssa vähän sivummalle seisoskelemaan. Pari kaveria Hissua kävi moiccaamassa, mutta koira nosti heti hirveän älämölön ja panikoi, joten katsoin parhaaksi, etten päästä sitä edes hihnasta irti, vaan vedämme matalaa profiilia: juttelin joidenkin kanssa ja kiersimme koirapuistoa keppejä etsien. Välillä vilkuilin Lemmyn touhuja ja se tuntui NAUTTIVAN suunnattomasti ja meno onneksi näytti vähemmän rajulta kuin kotioloissa. Yhtään ihkun-ihkua tyttöä ei näyttänyt löytyvän, joten Lemmy näytti jolkottelevan ja könästävän tasaisesti kaikkien kanssa.
Työkaverini Kirsi tuli puistoon miehensä ja kultaisennoutajansa Ricon kanssa. Pääsimme vaihtamaan pari sanaa Kirsin kanssa ja Hissu sai rapsutuksia. Lemmykin kävi sen verran meitä moiccaamassa, että pääsin Kirsille ylpeänä esittelemään Lemmyn livenä. Ehdin jo kehuakin, että Lemmyllä onneksi näissä tapaamisissa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, ainoastaan liiallinen mielenkiinto ihania tyttöjä kohtaan on johtanut siihen, että jossain vaiheessa treffejä olen joutunut ottamaan Lemmyn jäähylle liiallisten lähentelyyritysten takia.
Ricon olisi tehnyt mieli kovasti tulla meitä moiccaamaan, mutta Hissu ajoi kaverin tiehensä uljaasti räkyttäen. Jutustelumme sitten keskeytyikin kuin veitsellä leikaten: näin kuinka Lemmy ottaa vauhtia lähes koirapuiston toiselta laidalta ja lähtee juoksemaan täysillä meitä kohti ja suoraan työkaverini koiran selkään hampaat irvessä ja rajusti muristen. Harppaan paikalle, nostan koiran kaulapannastaan pois toisen koiran selästä ja kellistän lumeen kuin paraskin koirakuiskaaja vuolaiden torujen kera. Koiran silmistä katoaa lasittunut katse, päästän sen ylös ja irroitan käteni hihnasta - yrittää vielä lähteä juosta jolkottamaan muiden koirien luokse. Käskytän istumaan, pyytelen Kirsiltä vuolaasti anteeksi, katson kelloa: 40 minuuttia treffejä mennyt - otan Lemmyn kiinni, hyvästelen Kirsin ja poistun paikalta takavasemmalle posket häpeästä punastuneena. Että sellaiset treffit! Olen yrittänyt analysoida tuota Lemmyn ihan puskasta tullutta reaktiota ja en keksi mitään muuta selitystä kuin, että tuli puolustamaan Hissua. Mielenkiintoista...
Onneksi maanantai-ilta vietettiin jo sitten iloisemmissa merkeissä: koirahierontaa!
Hissu pääsi ensin matolle hierottavaksi, vaikka vähän oliskin sitä mieltä, että minun selkäni takana makoilu olisi ollut kuitenkin mukavampaa, kuin oudosti eläinlääkärille tuoksuvan maton päällä makoilu. Hienosti antoi hieroa itsensä ja vahingossa haki asentoja, joiden ansiosta hierojatäti pääsi käsittelemään lonkkiakin tosi hyvin. HIssu vetelikin sitten sikeitä koko loppuillan, niin paljon hieronta koiraa rentoutti. Lihakset olivat kuulema mukavan rentoina ja ainoastaan yhdestä kohdasta selästä löytyi kivulias kohta, mutta senkin Hissu alkoi hieroa ilman suurempia piipityksiä.
Lemmy tapansa mukaan urisi ensimmäiset kymmenen minuuttia, mutta sitten oli kuitenkin jo ihan pakko tulla makoilemaan hierontamatolle meidän viereemme ja tarkkailemaan hierojatätiä ihan lähituntumaan. Mussukka kävi vahingossa lipaisemassa hierojan kättäkin, vaikka yrittikin pitää viimeiseen asti yllä kovan pojan mainettaan. Viimeksihän isäntä oli lattialla Lemmyn kanssa hieronnan ajan, mutta nyt päätettiin kokeilla minun kanssani. Peffasta työntäen koira saatiin matolle ja hieronta saattoi alkaa - ja voi itku, kun se tuntuikin sitten Lemmyn mielestä mukavalta. Koira makasi jopa oma-aloitteisesti kyljellään ja hieronnan loppuvaiheessa nukahtikin tassujen liikkeiden perustella juoksu-unia nähden. Lemmylläkin löytyi selästä yksi aristava kohta, mutta muuten kaikki oli hyvin.
Hieronnan loputtua Lemmyn piti luonnollisesti taas vähän urista, vaikka piti käydä antamassa vielä kiitos pusukin hierojalle. Oli mukavaa!
Hissun ja minun agilityn alkaminen siirtyi taas viikolla, joten meillä on ollut nyt ruhtinaallisen viiden viikon tauko treeneissä. Saa nähdä vieläkö me muistetaan ensi viikolla mitään ☺
Mutta palaillaan ja nautitaan alkavasta keväästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti