Eilen alkuillasta mittari näytti - 15 pakkasastetta, joten taas yksi Hissun agilitytreeni jäi toteutumatta. Laskujeni mukaan meillä on ollut nyt treeneistä 7 viikon tauko ja pieni pelko alkaa ihan oikeasti jo hiipiä persuuksiin, että muistetaankohan me (lue: muistanko minä) enää lainkaan mitä ollaan menossa tekemään...
TOKOilua päästiin testailemaan pari viikkoa sitten sunnuntaina ja nyt ensimmäistä kertaa Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä koulutuksessa. Rynnittiin treenihallille isännän ja koirapoikien kanssa hirveällä innolla ja vastassa oli kymmenisen ihmistä ilman koiran koiraa... Hetken ehdin jo ajattelemaan, että paikalla ei ole taaskaan ketään treenaajia, vaan joku satunnainen ihmisjoukko edelliseltä hallivuorolta... No onneksi oltiin kuitenkin ihan oikeassa paikassa ja ihan oikeaan aikaan.
Meidät paikalle saapuneet jaettiin 3 koirakon ryhmiin ja jokainen ryhmä erkani eri puolille hallia treenailemaan. Ideana oli, että ryhmästä treenaa kerralla vain yksi koirakko ja muut voivat jäädä kuunteluoppilaiksi tai sitten voi odotella vuoroaan kentän laidalla, mutta ylimääräiset koirat viedään autoon odottamaan. Vietiin siis koirat autoon ja palailtiin seuraamaan muiden harjotuksia.
Olipa se hienoa!!! Meidän karvakorvista ei edes vuosia treenaamalla saisi niin upeasti tottelevia ja ohjaajan "käsissä" pysyviä koiruuksia...
Olisin ollut tyytyväinen jo, kun pääsin niin läheltä seuraamaan näin upeaa omistajan ja koiran yhteistyötä, mutta sitten me päästiin vielä treenailemaan "yksityisopettajan" johdolla seuraamista - minä olin melleissäni.
Aloitin Lemmyn kanssa, mutta Lemmy oli taas sitä mieltä, että hän haluaa lähteä kotiin, joten yksinkertaisen katsekontaktin ottokin oli mahdotonta. Muutaman minuutin yritettyäni kouluttaja ehdotti, että koska koira on noin jännittynyt, niin on parempi lopettaa treeni kokonaan ja kokeilla vasta uudelleen seuraavalla kerralla. En kuitenkaan antanut periksi vaan ehdotin, että voisimme antaa Lemmyn taas hieman tottua meluiseen halliin ja kokeilla uudelleen vasta Hissun jälkeen - tämä onneksi kävi kouluttajalle.
Isäntä haki Hissun autosta ja kouluttajaa nauratti kovasti Hissun innokas olemus: häntä vispasi puolelta toiselle ja isäntää vedettiin hihnassa hallin läpi palavalla kiireellä. Hissu oli heti valmis treenaamaan eli jännittynyt velipoika ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Annoin Lemmyn isännälle, jotta pääsevät jatkamaan katsekontaktin ottamista.
Harjoittelimme nyt pelkästään seuraamista ja saimme kritiikkiä Hissun vinosta istuma-asennosta, jonka parantamisen saimme myös kotiläksyksi. Oli tosi virkistävää kun oli taas uusi ohjaaja - monta mokaani saatiin palautettua ruotuun. Minullahan on ollut mm. tapana toistaa seuraa-käsky aina kun tuntuu, että Hissu jää seuraamisessa minusta liian jälkeen. Nytpä kokeilimmekin toisin päin: toistan käskyn aina kun Hissu tekee oikein ja kun näyttää, että koira irtoaa liiaksi minusta "hymisen" hieman virheellisen toiminnan merkiksi.
Saimme tehtyä jo kerran täydellisen 180 asteen käännöksenkin. Toisella kertaa se sitten jo menikin pieleen koska ylpeenyin liiaksi kehuista: Hissu jäi jälkeeni noin metrin ja puikahti pikaisesti seuraamaan minua väärälle puolelle ☺ Emännällä oli taas hetken koira kateissa...
Jatkoin treeniä Hissun kanssa, kun isäntä jo aloitti Lemmyn kanssa seuraamistreenit kouluttajan avustuksella. Valitettavasti en siis nähnyt kuin pikkuisia pätkiä Lemmyn ja isännän treenistä. Treenin vaikeusastettahan lisäsi entisestään se, että taas ihan vieras täti tunki Lemmyn reviirille, mutta hienosti koira teki! Kyllä hattua täytyy taas nostaa mussukalle. Lemmy oli kyllä taas koko hallin söpöin poika, huokaus!
Sellaisen pienen pienen tokoilu-kärpäsen puremankin taisimme taas tältä reissulta saada...
Tiistain aamulenkillä minä sitten jouduinkin jo Lemmy-kullan TAKLAAMAKSI.
Jäin odottelemaan Lemmyä kevyenliikenteen väylän ja metsäpolun risteykseen, koska Hissu juoksi jo kaukana edellämme ja Lemmy oli jäänyt vielä tekemään tärkeitä nuuskutushommia jonnekin tienpenkalle. Kuului vain VIUH ja tajusin samassa olevani ilmassa vaaka-asennossa ja menossa vauhdilla selälleni auratulle tielle. Jostain kumman syystä sain taas kerran pidettyä pääni etunojassa, joten en lyönyt takaraivoani tiehen, mutta sen verran kolausta sain, että kaulajänteeni saivat melkoisen nykäyksen ees-taas.
Siinä minä sitten urpona makailin selälläni tiellä ja kuulostelin, että onkohan kaikki paikat vielä ehjinä. Sitten jo vähän hymyilyttikin, kun huomasin istuksivani yksin tiellä ja koirapoikia ei enää näkynyt missään. Etsiskelin tovin päästäni lennähtänyttä otsalamppua hangesta ja sen verran pökerryksissä olin, että vaikka lampussa paloi yhä valo, sain sitä hetken haiskella. Koirapojat senkun viilettivät "Lemmy-stadionin" toisessa päässä vilkaisematta edes minuun päin - hetken huudeltuani Hissu kävi moiccaamassa, mutta karkasi sitten takaisin Lemmyn kanssa höntsäämään. Pelastajakoirani ☺
Joskun on sanottu, että sattumukset tulevat ryppäissä ja niin ainakin sinä aamuna kävi: päästyämme kotiin isäntä seisoi nolosen näköisenä eteisessä seinästä kiinni pitäen. Oli kuulema kymmenisen minuuttia taistellut itseään pystyyn sängystä krampanneen alaselkänsä kanssa. En muista milloin oltaisiin näin hiljaiseloa vietetty kuin nyt nämä menneet kolme päivää... Isäntä on kyllä laahustanut uskollisesti rapian tunnin päivälenkit koirapoikien kanssa, mutta eilinen iltalenkki oli minun jätettävä suosiolla väliin - pää ei enää illalla kääntynyt mihinkään päin ja yläselkäkin oli tosi juntturassa. Onneksihan isäntä on jo tänään ollut sen verran hyvässä kunnossa, että oli yltynyt jopa metsässä heittelemään koirille keppejäkin sen verran paljon, että Hissultakin oli jo vähän kotimatkalla vauhti hiipunut.
Sunnuntaina olisi taas Palveluskoirayhdistyksen toko-treenit, mutta valitettavasti minun on nyt pakko jättää ne väliin, jotta kuntoutuisin ensi viikkoa varten. Tämä viikonloppu sitten ilmeisesti vietetäänkin nautiskellen buranoista ja hissuttelevista metsälenkeistä koirakamujeni kanssa.
Jospa sitä jo ensi viikolla päästäisiin Hissun kanssa agi-treeneihin iloisin mielin ja kääntyvin päin ☺
 |
| Joko kohta leikitään??? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti