sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

14/4/2013: Pissiaurinko ja muita kevään merkkejä

Tänä aamuna on herätty sateettomaan, harmaaseen päivään ja ihmetelty miten aamulenkin pystyy tekemään ilman pipoa ja vielä palelluttamatta korviaan...

Onneksi ☺koko lenkki ei kuitenkaan ollut täyttä harmautta täynnä... Palasimme kotiinpäin samaa reittiä kuin mitä meidän normi aamulenkkimme on. Huomasin asfaltoidun kävelytien ja metsäpolun risteyksessä ihanan puolimetrisen lätäkön, joka ihanasti loisti harmaassa aamussa keltaisena. No siinähän ne Lemmyn viimeisen neljän kuukauden aamupissit olivat sulaneet ihanaksi pissilätäköksi - yäk! Koirapoikiahan lätäkkö kiinnosti yli kaiken ja sainkin käytettyä kaiken viehätysvoimani saadakseni houkuteltua karvakorvat pois lätäkön luota...

"Merkintekijä" äitienpäivä lenkillä 2011.

Eilen sain vihdoin ja viimeinen aikaiseksi ottaa testiin toissa kesänä tilaamani ManMatin juoksuvyön ja -taluttimen (vetolevy ja joustava vetonaru). Tilasin netistä vimpan päälle olevat vermeet koirajuoksua silmällä pitäen, mutta Hissun tulon myötä vermeet ovat saaneet pölyttyä kaapin perukoilla - onneksi kamu ajoi  ne kuitenkin sisään viime talvena tunturissa oman koiransa kanssa ja hyvin olivat asiansa kuulema ajaneet.
Hetken ähkimisen jälkeen juoksukengätkin löytyivät kaapin perukoilta ja sitten vain vaatteet niskaan ja juoksuvyö vyötärölle, Lemmylle vanhat valjaat päälle ja eikun menoksi!
Ensimmäiset parisataa metriä kävelimme ja Lemmy sai tehdä tarpeensa, mutta sitten laitettiin juoksuksi (lue: lönköttelyksi).
Meillä koirajuoksu muuttuikin kyllä yllättäen emäntäjuoksuksi - koirajuoksussahan koira kulkee edellä ja antaa vetoapua isännälleen, mutta meidän tapauksessa emäntä itse lönkötteli menemään edellä raahaten 24 kiloista Lemmy-kultaa perässään hihna kireällä. En tahtonut saada juostua naurun pyrähdyksiltäni - Lemmy lönkötteli korvat päätämyöten ihmetyksen vallassa ja minä juoksin 40 asteen kulmassa eteenpäin kumartuneena: todellista voimaharjoittelua. Välillä oli pakko pysähtyä vetämään henkeä, yksinään nauramaan ja kehumaan&rapsuttamaan  Lemmyä.
Kotimatkalla viisastuin sen verran, että otin taluttimesta kiinni kädelläni ja tämä tuntui heti helpottavan Lemmynkin juoksua. Ei juossut ihan rinnallani, mutta selvästi hihnan kireys hellitti eli saimme vauhtimme synkkaamaan hyvin.
Pysähdyin taas hetkeksi, irrotin taluttimen vyöstä ja päästin Lemmyn tien varteen pissille. Koira veti heti pitkäkseen hankeen ja hautasi päänsä lumeen kuin sanoen, että nyt kyllä riitti!!! Yritin vähän topakoitua hymyilyltäni ja vedin koiran pois hangesta ja jatkoimme matkaa samoin tein.
Loppumatkakin mentiin sitten hihna kädessäni roikkuen ja hienosti mentiinkin - oma juoksurytmikin alkoi taas löytyä melkein puolentoista vuoden juoksemattomuuden jälkeen!
Ensi viikolla, jos vain suinkin ehdin, ajattelin testata vyön vielä Hissun kanssa, vaikka Lemmystä minulla onkin yhä haave tehdä juoksukaveri itselleni. Luulen kyllä, että ihan oikea koirajuoksu me unohdetaan ja jatketaan ihan normilenkkeilyllä... Jostakin kun vielä bongataan Lemmylle kunnon istuvat valjaat!?

Juoksemisiin!

Ei kommentteja: