sunnuntai 22. syyskuuta 2013

22/9/2013: Jäljellä!

Nyt täytyy peruutella lauantaihin!

Harmaan lauantaisen päivän iloksi päätin taas pitkästä - pitkästä aikaa käydä tekemässä Lemmylle jäljen. Ideana oli tehdä ainakin se vaadittava 56 askelparin jälki (Kiitos Marjolle neuvoista), mutta koska maasto oli paikoin tosi mäkistä venytin askelpareja reiluun 80, jotta sain tehtyä kunnon pituisen jäljen. Piilottelin matkalle kuusi esinettä tulitikkuaskeista hammastikkurasioihin ja jokaiseen sisälle vielä palasen juustoa.

Olen koko ajan yrittänyt vähentää Lmmyltä jäljelle jättämiäni raksuja ja niinpä kotimatkalla raksuja löytyi vielä kourallinen taskusta. Päätin siis tehdä vielä yhden huomattavasti lyhemmän jäljen Hissulle ja vielä ilman noita esineitä.

Pari tuntia patsailin kotosalla ja sitten lähdettiinkin Hissun kanssa jäljelle. Yritin jäljitellä samoja rutiineja kuin Lemmyn kanssa: pojalle valjaat, lyhyt jälkihihna, sama komento "etsi". Alkuun Hissu vähän katseli minua jäljellä, kuin vahvistusta hakien, että teenhän ihan oikein, mutta sitten jälki jo vei mennessään ja emäntä sai taapertaa ihan omassa rauhassaa koiran perässä ilman ylimääräisiä kontakteja. Hienosti meni! Kotipsykologina totesinkin, että hyvässä isoveikan opissa Hissu on ollut! Hissuhan on saanut (joutunut) jo vuoden verran silloin tällöin jäljelle perävaunun osassa kun olen lähtenyt jäljestämään Lemmyn kanssa enkä ole hennonut Hissua kotiinkaan jättää. Mutta ilmeisesti hyvä näin ☺

Sitten vain Hissu kotiin ja Lemmy mukaan - sade alkoi heti kun astuimme ulos ovesta. Ehdin jo vähän jänskätä, että mitenhän emännän nyt käy, kun normaalisti pelkkä sateenhaju on saanut koiran vetämään pitkäkseen kotiportille ja kieltäytymään jopa lenkille lähtemisestä. Eipä mitään, ilmeisesti nyt reilun vuoden kokemuksella Lemmy tiesi minne ollaan menossa ja edessä oleva jälki painoi vaakakupissa enemmän kuin vihmova sade.
Metsän reunaan päästyämme sitten tulikin tenkkapoo - mistäs kummasta se jälki nyt oikein lähtikään? Seisoskelin vähän aikaa kädet puuskassa ja Lemmy katseli minua ihmeissään. Näin kuitenkin keskemmällä metsää tutunoloisen ison kiven ja muistin kompastelleeni sen ohi jälkeä tehdessäni. Ei muuta kuin Lemmylle käsky "ETSI" ja koira lähti puskemaan minua läpi pöpelikön - suoraan edessä näkyi merkiksi jättämäni pyykkipoika - JÄLJELLÄ OLLAAN!
Ihan nappiin ei tämä jälki mennyt: Lemmyn häntä sojotti kohti taivasta (kun se normaalisti lepää melkein jalkojen välissä merkkinä keskittymisestä), pari kertaa koira oli hukassa hakien vainua parin metrin päästä ja noista jäljelle jättämistäni purkeista löytyi ainoastaan kaksi.
Mutta mukavaa oli - yksi tyytyväinen vettä valuva koirakko suuntasi kotiin päin ☺


Ei kommentteja: