Ohitusharjoitukset jatkuvat edelleen - huonolla menestyksellä. Tehtiin iltalenkki, ilmeisesti parhaaseen lauantaiseen katseluaikaan, koska yhtään ohitettavaa ei löytynyt. Harjoittelin sitten Lemmyn sivulle kutsumista (tässä vaiheessa vielä ottamista) ilman kohdattavia. Lähi kadunpätkällä omakotitalon pihaa vartioi usein pitkäkarvainen lapinkoira, joka AINA ohitetaan mallikkaasi kaartaen mutta voi sitä itkun määrää... Tarkoitushakuisesti menimme illallakin pihan ohi ja otin Lemmyn vasemmalle puolelle ohittamis "asentoon": koiraa ei näkynyt, mutta Lemmy Anselmilta paloi proput emäntäänsä syystä tai toisesta. Syöksyi kuristusotteessa kenkäni kimppuun kuin terrierri rotan kimppuun. Aikmoisella älämölöllä sain koiran rauhoittumaan. Kotipihaan tultaessa jatkoin harjoituksia ja sama toistui taas ja tässä vaiheessa emännältäkin valitettavasti proput paloivat ja ääni kohosi "hieman". Tahtojen taistoa jatkui jonkun aikaa, mutta sitten koira rauhoittui. Olin tosi vihainen mokomasta käytöksestä, mutta en varmaan huokunut sitä vääpeli-itsevarmuutta, koska olin tosi huolissani, että Lemmy satuttaa itsensä kuristavalla kaulapannalla. Kotiin tuli sitten erittäin hiljaista porukkaa... Minä otin käyttööni naissukupuolelle ominaisen mykkäkoulun (koirapiireissä sitä taidetaan kutsua koiran huomiotta jättämiseksi) ja Lemmy katseli minua altakulmain ja olisi tullut kovasti pyytelemään anteeksi, mutta emäntä ei antanut periksi...
Tänä aamuna kaikki oli taas normaalia: -22 astetta, ihana auringon paiste ja pitkä metsälenkki.
Pidetään peukkuja, ettei tästä meidän ohitusharjoituksista tule vanhan sadun toistamista: korpista jonka nokkatarttui pikeen ja kun nokka irtosi pyrstö tarttui...
1 kommentti:
Ihan nappiin ei ole mennyt siskonkaan ohitusharjoitukset. Ensinnäkin olemme törmänneet vain yhteen koiraan ja silläkin kerralla Lilli pääsi vetämään tilanteen ihan överiksi :( eli häiriöiden metsästys jatkuu...
Lähetä kommentti