Tänään onkin vietetty työ- ja treenivapaata päivää pitkästä, pitkästä aikaa.
Kävin kyläilemässä vanhempieni luona ihan itsekseni ja vielä kävellen! Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt tovi eli taisi olla elokuuta. Kyllä oli yksinäistä ja outoa talsia kyläreissu ilman isäntää tai koirapoikien seuraa. Menomatkalla oli ihan pakko pysähtyä sukkalanka ostoksille, jotta sai ahdistusta vähän helpottamaan ☺
Iltapäivää vietettiinkin sitten isännän kanssa pyörähtämällä KoiraSportin ja Kingi&Kamun avointen ovien päivässä. Koirapojat kyyhöttivät tämän ajan kiltisti autossa. Emännän räpyläjalat alkoivatkin välittömästi liplattamaan, joten uimareissu koirapoikien kanssa Sporttiin on jo suunnittelun alla. Hissuhan ei ole vielä meillä ollessa uimassa käynyt, joten samalla saataisiin selville, että pysyykö kulta pinnalla.
Viikollla käytiin treenihallilla pariin otteeseen:
Keskiviikkona:
Ihanaa - taas hallilla oli valmis agirata pystyssä.
Hissun kanssa treenattiin alkuun taas niitä tuttuja hallittuja A-esteen tekemisiä ja lopuksi vielä rataa. Hissu suoritti ensimmäisen omaehtoisen keinunkin minun epäonnistuneen ohjaukseni seurauksena. Kaksi ensimmäistä kertaa onnistuin ohjaamaan koiran keinun ohi (houkuttimena kontaktilaatikko, jolle tassut laittamalla sai namia), mutta kolmannella kerralla jäin sen verran jälkeen, että Hissu ehti juoksemaan keinulle pari metriä edelläni. Siinä sitten mussukka tekikin hallitun alastulon kyyhöttäen kasassa kuin räsynukke. Minä säikähdin todella ja mielen täyttivät kauhukuvat keinulta tippuvasta koirasta ja aivokopassa risteilivät ärräpäät, jotka onneksi pysyivät kuitenkin pelkkinä ajatuksina. Jossakin laskun vaiheessa Hissu tavoitti katseeni ja minä hymyilin siinä vaiheessa jo leveästi ja iloisesti kannustin koiraa seuraavalle hypylle. Heti keinun osuessa maahan räsynukke oikaisi itsensä ja teki vauhdikkaasti vielä hypyn perään. Minä kehuin ja taputtelin koiraa!!! Hissu isännän hoteisiin ja Lemmyn kanssa vielä vapaata höntsäystä, johon kuului taas pari iloista putken läpi juoksemista ja A-esteen päällä seisoskelua ja sieltä emännän pällistelyä. HuhHuh - vanhenin varmaan tällä treenikerralla kolme vuotta!
= Treeniaikaa 50 minuuttia
Torstaina:
Meitä hemmotellaan - taas agirata odottamassa ja pikkuisen erinlaisena kuin keskiviikkona. Taas edellispäivän toistoa: Hissun kanssa A-estettä ja radan tekemistä. Nämä radat ovat tosi vaikeita, mutta nyt tehtiin ennätys: radan kokonaispituus näytti olevan reilut 30 estettä ja me saatiin viimeisellä kolmennella kerralla menemään jo 17! Edellispäivän keinu-episodin takia 18 este eli puomi olikin Hissulle nou-nou, eli kun puomille ehdittiin Hissu otti jalat alleen ja karkasi isännän ja Lemmyn luokse katsomon puolelle. Mitkään houkuttelut eivät auttaneet, vaan minun oli haettava vastahakoinen treenari kaulapannasta puomin luokse. Sitten puomi tehtiinkin edestakaisin ja Hissu sai ansaitut raksunsa ja palata huilimaan isännän luokse.
Lemmyn kanssa yritettiin taas treenata seuraamista, joka ei onnistu millään. Lemmy hissuttelee metrin jäljessäni ja kaikki namihoukutukset ja huomion kerjäämiset eivät tuota tulosta: kaikki ihanat hajut vievät pojan huomion. PAITSI sitten kun päästän suustani "Putki". Sitten poika ottaa jalat allensa ja juoksee hurmioituneena putkeen ja paluumatkalla tekee A-esteen. Välillä minä odottelen Lemmyä putken toisessa päässä ja huudan muodonvuoksi "UP", vaikka tiedänkin mussun juoksevan A-esteelle käskytän minä tai en. Lemmy nauttii ja minä jo vähän huokailen, että mihinkä kummaan se Lemmyn treeni-into on oikein kadonnut tänne hallille tulon myötä?
= Treeniaika 50 minuuttia
Perjantaina:
Hissun ja minun viimeinen kontakti-agi-treeni. Edellisten kertojen toistoa ja kouluttaja katsoo ollaanko edetty.
A-esteellä Hissu malttaa tosi hyvin odottaa ja ryntää eteenpäin vasta käskystä.
Puomi tehdään mallillisesti, mutta loppupäässä Hissu jää vaaksan verran esteen lopusta seisomaan söpöillen ja odotelee siinä vapauta käskyä - treeniohje: houkuttele koira vaaksan verran eteenpäin ja vapauta vasta sitten.
Keinu tehdään pariin otteeseen pallopalkalla -Hissun häntä heiluu ja keinulle kiivetään vauhdikkaasti ja iloisesti, vaikka minä pidänkin vielä varmuuden vuoksi valjaista kiinni. Kouluttaja neuvoo miten voimme jatkaa harjoituksia ominpäin eli kahden kesken.
Helmikuun vapaakortti ollaan maksettu, joten omat treenit hallilla jatkuvat.
Nyt ollaan vaan sitten valinnan edessä: mennäänkö me Hissun kanssa vielä agikurssille vai ilmoittaudutaanko viikottain kokoontuvaan möllien valmennusryhmään? Nyt puntaroin, että uskaltaudunko valmennusryhmään, johon sitoudutaan vähintään kahdeksi kuukaudeksi vai pelattaisiinko vielä varman päälle ja käytäisiin uudelleen tuo Agility 2-ryhmän kurssi. Jospa minun taitoni eivät riitä tai oikeammin pääkoppani ei edes kykene möllikisoihin osallistumiseen kamalan jännittämisen takia? Haluaisin, että tämä touhu pysyy mukavana sekä Hissulle, että minulle, eikä liialla totisuudelle saa antaa tilaa. HohHoijaa - nyt sitten vain pähkäillään tulevaa!
Mutta nyt lopetellaan kaikki pähkäilyt tältä viikonlopulta ja lähdetään Lemmyn kanssa luun syöntiin!
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti