Sunnuntaina takapihan peitti vielä puolimetrinen hanki ja keskiviikkona hokasin lumien kaikonneen - naapurien iloksi (tai kauhistukseksi) ryntäsin illankähmissä takapihalle kumppareissa ja pyjamassa kera kameran. Pari kelvollista otosta sain onneksi kuitenkin otettu hämärtyvässä illassa.
Etupiha on vielä osittain lumen peitossa, mutta sieltäkin paljastuneista kohdista kurkistaa jo pienen pieniä keltaisia krookuksia ja sinililjan poikasia. Jokohan kohta uskaltaisi ottaa suojaturpeet/mullat pois kärhöjen päältä?
Nyt ollaankin sitten koirapoikien kanssa vietetty ensimmäinen kouluton viikko - en edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin. Muuramen kennelkerhon toko-koulutukset olivat pyörähtäneet käyntii toissa maanantaina, itse bongasin koulutuksen vasta viikonloppuna. Pieni kuumeenpoikanen piti kuitenkin minut petissä maanantai-illan, joten koko viikko ollaan vietetty nautiskellen ainoastaan lenkeistä.
Torstai-iltana, keväästä huumaantuneena ja pahimmasta huonosta olosta toipuneena, päätin taas hemmotella itseäni ja koirapoikia tekemällä kummankin kanssa yksittäiset "privaatti lenkit":
Hissun kanssa kävin (ensimmäisen kerran sitten viikonlopun) rakkaalla hakkuu-aukullamme keppiä heittelemässä ja Lemmyn kanssa kiertelimme kevyenliikenteen väyliä palautellen mieliin mielipuolisesti pyörillään kiitävien pikkupoikien, lenkkeilijöiden ja muidenkin kohtaamisia ilman paniikkia tai älämölöä.
Tämä ilta ollaan vietetty koirapoikien kanssa keskenämme. Tuossa vielä ennen isännän matkoille lähtöä kävin taas erilliset lenkit koirien kanssa: Hiskin kanssa kävelyteitä samoillen ja sekä lenkin lomassa että lopuksi lähi kentällä vähän tokoillen ja sitten Lemmyn kanssa hakkuu-aukulla tuoksuttelemassa kevään tuoksuja.
Voi kun tuntui mukavalta käydä Hissun kanssa tokoilemassa tuossa meidän lähikentällä - olikin nyt ihan ensimmäinen kerta meille. Syksyllä tokoilinkin yhdessä kummankin koiran kanssa, mutta luonnolisesta syystä harjoiteltiin vain luoksetuloja ja odottamisia ☺ Niin pitkällä ei kuitenkaan vielä olla, että toinen odottaisi sillä aikaa kun toisen kanssa tehtäisiin esim. seuraamisia: kummankin täytyy olla tasapuolisesti mukana, tehdään me sitten mitä vain. Hissuhan ottaa luonnostaankin minuun hyvin kontaktia ja kontakti tuntuu nyt jo syntyvän vaikka lähistöllä olisi häiriötekijöitäkin: ohittelimme kontaktissa jo muita ihmisiä ja nyt ekaa kertaa yhden KOIRANKIN. Emäntä loistaa tyytyväisyyttä!!!
Olen tässä itsekseni ihmetellyt, että miten sitä elämän voikaan mullistaa tuollainen yksi karvakasa, jota koiraksikin kutsutaan. Heti Lemmyn meille kotiuduttua tuo pienen pieni pentunen opetti arvokkaat asiat: hetkeen tarttumisen ja pienistä hetkistä nauttimisen. - Jonakin näistä aamuista törmäsimme tikkaan, joka pissilenkkimme varrella hakkasi mäntyä: kummatkin karvakasat pysähtyivät katsomaan lintua ja jostain syystä, tosi poikkeuksellisesti, täysin hiljaa, haukkumatta. Siinä me sitten kaikki kolme toljotimme puuta takovaa lintua keskittyneinä. Koirapojilla varmaan maistui jo suussa broileri, mutta emäntä itse osasi vain tyhmänä hymyillä, vuorotellen tikkaa ja koirapoikiaan katsellen, ja miettiä, että on se elämä ihanaa!
Carpe diem ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti