No moi!
Eka lomaviikko takana ja pari normaalia kesäpäivääkin pääsi katkaisemaan tämän viikon helteet.
Parin viikon takaisten kuvauksienkin tuotokset napsahtivat sähköpostiin: on nää mun pojat vaan niin söpösiä! Ehkä olisin valinnut viileämmän päivän kuvauksille, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään!
En ole ihan malttanut lomailla koirapoikien kanssa vaan viileämmät päivät ollaan käytetty kyllä ihan hyväksi pihatreeneissä: parina iltana nosea ja axan kontaktitreeniä.
Maanantaina käytiin Lemmyn ja Hissun kanssa nose-valkassa: kyllä oli taas vaikeaa kummallakin. En tiedä johtuvatko nämä vaikeudet tosiaan siitä, että pääsevät etsimään tosi tuoretta hydrolaattia vai onko koirakoulusta vain tullut niin "nostattava" paikka, että into vaikeuttaa etsintöjä. Lemmy kyllä tekee tiukasti töitä ja pitkään, oli hellettä tai ei. Hissulla etsinnät tahtovat mennä sirkukseksi jo heti ensimmäisestä etsinnästä alkaen ja kaveri on tosi hyvä tunteensiirrossa ja saa sitten minutkin hermostumaan. Tällä viikolla tehty kahdet lisäetsinnät kotipihassa ja huomenna jännällä odotan miten tämä vaikuttaa varsinaisiin etsintöihin koirakoululla. Lemmyllähän on ollut, että mitä vähemmän etsintöjä valkan ulkopuolella on, niin sitä paremmin etsinnät sujuvat. Katsotaan tuleeko huomisesta poikkeus 😁.
Hissun ja minun ensimmäinen virallinen nosekisa näyttäisi antavan yhä odotuttaa itseään: ollaan ensimmmäisellä varasijalla, mutta enpä usko että peruutuksia olisi tulossa - kerrankin kun kisa on Keski-Suomessa ja varsinkin, jos sinne on mahtunut. Minä laitoin meidän ilmoittautumisen menemään heti kun tietokoneen kello näytti kahdeksan (jolloin ilmoittautuminen alkoi) ja suoraan päästiin vasta varapaikalle eli kolmanneksitoista.
Tiistaina axavalkassa Ilon kanssa. Olipa jännää: isäntä oli ensimmäistä kertaa katsomassa sitten Ilon alkeiskurssin. Oli kyllä vaikea möllirata ja Ilolla iloa riitti sen verran, että ensimmäinen treeniosio meni vähän "reisille" liian innon ja ilon takia. Mutta ihanaa, kun toisella on ihanaa!
Torstaina rallyttelyä Ilon kanssa: lähtöjä ja seuruuta häiriössä. Vinkulelut: Ilon mielestä maailman parasta ja minun puolestani mokomat voitaisiin kieltää lailla - ainakin häiriötreeneistä 😎... Lopputreeni peruutuksia ja käännöksiä. Kotiläksyksi seuruuta häiriössä.
Takana siis ihana treeniviikko ja paljon pähkäilyä siitä, mikä on sopivasti? Minähän tekisin koirapoikien kanssa joka päivä jotakin ihanaa, mutta vaikka meidän treenilöiset eivät rasitakaan kroppaa, mutta Hissulla ja Ilolla kun virtasta innostamisen muodossa riittää, pitäisi aikatauluttaa kyllä aikaa sille palautumisellekin. Olenkin yrittänyt tämän viikon tehdä sitten metsälenkkejä jaotellen porukkaa taas pienempiin ryhmiin ja välillä käynyt jokaisen kanssa erikseen privaattilenkillä. Tämän viikon metsälenkkien pyhänä ajatuksena on ollut, että mitä vähemmän puhetta, niin sitä parempi lenkki.
Olen lueskellut jo vuosia eläintenkouluttajan blogia ja siellä on kyllä niin hienoja oivalluksia koiraeläinten kanssa elämisestä, että joskus tuntee kyllä piston sydämessään ja kovaa.
Kuukauden verran aiheena on ollut lenkkeily - lähinnä hihnassa kulkemisen ongelmat, ratkaisut ja ongelmien ymmärtäminen. Viimeisessä kirjoituksessa oli yksi niin oivaltava lause, että sitä tämä viikko on sulateltu ja olen yrittänyt parhaani mukaan sitä itsekin edistää: "Lenkki on koiran omaa aikaa" - voi kuinka hienosti oivallettu! Nyt ollaankin sitten taivallettu (mahdollisuuksien mukaan) täydessä hiljaisuudessa ja lenkkien nopeuskin ollaan säädetty sillä tavalla, että nuuskuttelut on saatu tehdä ilman kiirettä. Eilen kävin Lemmyn kanssa kaksistaan iltapäivälenkin: normaalisti lenkkiin menee maximissaan 40 minuuttia, mutta meillä kyllä kului se tunti. Lemmy sai nuuskutella kaiken kaikessa rauhassa. Yhden ainokaisen kerran avasin suuni koko lenkillä, kun jätkän olisi tehnyt mieli mennä tekemään nuuskutteluja ojaan enkä ollut varma joudunko vesipelastustehtäviin, joten vienosti ehdotin, että josko sittenkin jatkettaisiin matkaa.
Eipä tässä muuta - näihin kuviin ja tunnelmiin, Tsau!
