Lauantaina kävelimme Vaajakosken keskustaan ja tulimme linjurilla takaisin. Kuten tavallista, emännän lukutaito oli taas hiukka metsässä, joten meidän tuli keskustaan päästyämme KUNNOLLA harjoiteltua odottelua kaiken kansan/autojen/rollaattorien/pyörien keskellä - emäntä oli lähtiessään katsonut hiukka huolimattomasti aikatauluja, joten me odoteltiin Lemmyn kanssa bussia 40 minuuttia bussipysäkillä melko vilkkaassa paikassa. Lemmy oli sitä mieltä, että missä tahansa muualla olisi ollut mukavampi olla : (
Linja-automatka kotiin ei kestänyt 15 minuuttia kauempaa, mutta sekin oli tosi jännää! Menimme takapenkille, josta Lemmy näki mainiosti ikkunasta ulos, koska ikkuna ulottui jalkatilasta kattoon saakka. Terhakkuus oli asteikolla 9 ja pelokkuus siinä 7 hujakoilla, mutta hyvin meillä meni - odottelen jo innolla pian alkavaa lomaani, jolloin pääsemme käymään linjurilla kaupungin keskustassa torikahvilla - sinne kuitenkin matka kestää puolisen tuntia, joten harjoitusta tulee vähän enemmän. Tällä menolla me ei enää heinäkuussa edes puhuta harjoittelusta, vaan sitten me ihan OIKEASTI Lemmyn kanssa matkaillaan bussilla!!!
Sunnuntaina kaupunki-koira-projektimme jatkui: kävimme Jyväskylän keskustassa kävelyllä. Emäntä oli erityisen innoissaan eli valmis uhrautumaan vaalien takia juomalla kaikki mahdolliset tarjottavat vaali-kahvit, mutta keskustassa ei ollut yhtään vaalitelttaa, joten tuli kahviton reissu. Lemmy oli tälläkin retkellä melkoisessa valmiustilassa ja parasta pojan mielestä olikin pieni pyrähdys kirkkopuistoon, jossa sai haistella mielinmäärin ja merkkailla kaikki mahdolliset roskapöntöt. Pyörälliset, perässä vedettävät matkalaukut ovat yhä kamalinta ja nyt uutena uhkana ovat tulleet rollaattorit! Niitä paetaan niin pitkälle kun vain hihna antaa periksi. Tällä kertaa "leikin" näyteikkunashoppailijaa, eli tarkoituksella pysähtelin ikkunoiden eteen toviksi ja pakotin Lemmynkin hidastamaan tahtiaan. Kyllä me opitaan ja totutaan tähän uuteenkin ympäristöön koko ajan, olen tosi ylpeä karvakorvasta!!!
Olimme nyt maanantaina toisen kerran Spanieli-kerhon agilityn alkeita opettelemassa. Meillä oli aika laiha tulos: alku meni taas Lemmyllä paniikissa ja kontaktin saaminen ei onnistunut - nyt ei edes lelulla. Tytötkään eivät nyt kiinnostaneet, vaan viereisen kentän esteiden kolinat ja isojen koirien möreät haukunnat olivat lähes liikaa. Muut harjoittelivat jo puomille nousemista, mutta koska Lemmy oli niin pelokas, niin kouluttaja kielsi meitä edes kokeilemasta tätä. Aloittelimme siis tosi hissukseen: nostin Lemmyn napaani ulottuvalle pöydälle/tasolle, palkitsin ja nostin pojan maahan. Toistimme tätä hetken ja sitten jatkoimme: nostin Lemmyn taas pöydälle, palkitsin ja Lemmy sai itse hypätä pois tasolta.
Itseksemme harjoittelimme taas puomilla kävelyä sen ollessa tukevasti maassa: Lemmyä pelotti ihan kamalasti kun puomi heilui ja kolahteli. Sinnikkään yrityksen kautta onnistuimme kuin onnistuimmekin pari kertaa kävelemään puomin päästä päähän makkara houkuttimena ja sitten taas leikittiin!
TOKOmaista maassa odottamistakin päästiin hiukan harjoittelemaan, mistä olinkin haaveillut. Meni tosi hyvin kun jätimme harjoituksen ihan tunnin loppuun - Lemmyn huomiota eivät enää häirinneet mitkään kolinat tai haukkumiset.
Seuraavalla kerralla on luvassa taas hyppyjä, joten me odotellaan taas innolla uutta kertaa!!!
Ai niin: tomatit ja avomaakurkkujen siemenet istutettu!!!!
 |
| Miksei ne tee lumesta niitä agility-esteitä - ei haittaa korkeus, mutta ne kolinat : NO!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti