Odottamisetkin oli meillä istuviltaan, kun muut tekivät sen makuulla ja minä olin polvillani Lemmyn edessä 50 sentin päässä koiran kasvoista ja kourat nakkia täynnä ja yritin saada Lemmyn keskittymään minuun edes hetkeksi, mutta ei, ja kun ei, niin sitten ei...
Pari asiaa meni vähän edes sinne päin:
* luoksepäästävyys, eli Lemmy antoi kouluttajan kiltisti antaa koskea ja tuntui, että se jopa rauhotti poikaa.
* luoksetulo, eli Lemmy kuulema iloisesti viipelti luokseni hallin toiselta laidalta, mutta siinä vaiheessa kun minä käännyin oli Lemmy jo menossa Essi-neidin luokse nuuskuttelemaan.
Valitettavasti minun huumorintajuni ei riittänyt kantamaan tätä iltaa : (
Pari ylimääräistä sanaa vaihdoin kouluttajan kanssa ja hän yritti lohdutella, että Lemmyn ikä tekee nyt tepposia - parasta mitä Lemmylle voi nyt tarjota on juuri tälläiset uudet tilanteet, missä keskittymiskyky joutuu koetukselle... Tämä ei tee hyvää emännälle - illalla täytyy taskulampun valossa käydä laskemassa taas uudet harmaat hiukset, mutta näillä meidän nyt on mentävä!
Huomenna meillä alkaa se agilityyn tutustuminen Spanielikerholaisten kanssa - luulen, että meillä menee Lemmyn kanssa taas istuskeluksi ja kontakti-harjoituksiksi. Koirakot ovat taas täysin uusia ja varmaan joukkoon mahtuu pari IHANAA spanielineitoa, jotka Lemmyn on ihan pakko yrittää hurmata espanjalais-suomalaisella "hillityllä" charmillaan...Onneksi isäntä lupasi lähteä tänne mukaan, joten hän saa sitten kertoa minulle mitä muut tekivät...
 |
| ViliVilperi ja emännän hanska... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti